Etusivu

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


BLOGI


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Kunnan (nais)työntekijät Valtioministeriön hampaissa

Vasemmistonaisten marraskuinen lehdistötiedote valtioministeriön puuttumisesta kuntien (nais)työntekijöiden kuntavaalioikeuksiin ei juuri ylittänyt uutiskynnystä. Viime vuoden kirjoitukset aiheesta valtamedioissa eivät sen sijaan ota loppuakseen. Herääkin kysymys, onko esimerkiksi Aamulehden kuin Kalevan kirjoitusten ajoitus samalla osa taktiikkaa heikentää naisvaltaisen ammattiryhmän kuntapoliittista vaikutusvaltaa?

Aamulehti raportoi ehdokasasettelun kulta-aikaan (30.8.2008) Valtiovarainministeriön Talousstrategia 2008 -liitteestä, joka suositteli kuntien työntekijöiden kitkemistä valtuustoista; raportti antaa ymmärtää, että he ovat puolueellisia päättämään kuntataloudesta. Asia jopa kirjattiin ongelmana: "vaikka mitään lakimuutosta ei ole tekeillä, strategiaan voidaan palata, jos tulee sellainen poliittinen linjaus, että asiaa aletaan selvittää!" Itse asiassa kuntavaalien alla joitakin julkisen sektorin naistyöntekijöitä painostettiinkin luopumaan vaaliehdokkuudestaan. Huomionarvoista on se, ettei tässä kanneta huolta ilmiselvästi jääveistä johtavassa asemassa olevista toimihenkilöistä, vaan juuri suorittavan tason henkilökunnasta.

Kuin jatkoksi edelliselle, juuri nyt kun käydään vääntöä kuntien luottamusMIESpaikoista, finanssineuvos Rauno Niinimäen onnistui julkaista Kalevassa (29.l2.2008) kirjoitus otsikolla "Päätöksentekijänä omassa asiassa" insertin vahvistaessa piiloviestiä ("kyllä ulkopuolinen tarkkailija hieman aprikoi veronmaksajien edun toteutumista, jos kunnanhallituksen jäsenistä melkein puolet on oman kuntansa palveluksessa"). Molemmissa kirjoituksissa referoidaan strategiaa, jonka mukaan "puolueellisuutta kuntapolitiikassa on vaikea havaita, kun kysymyksessä ei ole henkilökohtainen intressi, vaan esimerkiksi kunnan jonkin henkilöstöryhmän asemaa muuttava päätös." Eikö saman logiikan mukaan olisi silti havaittavissa esimerkiksi Suomen virkamiesjohdon ideologinen ryhmäpuolueellisuus, heidän intonsa toimia EU:n mallioppilaana? Kuntalousyksikön päällikön, Rainer Alasen mukaan "kunnan työntekijät näyttävät suhtautuvan ostopalvelujen käyttämiseen epäilevämmin kuin muut luottamushenkilöt". Demokratiana pidetyssä Suomessa epäilevä suhtautuminen virkamies-visioihin ei siis ole hyväksyttävää! Niinimäen mukaan myös "viitteitä siitä, että kunnanhallituksen tai valtuustoon valitut oman kunnan palveluksessa olevat henkilöt ajavat oman ammattikuntansa etuja näyttäisi esiintyvän… kyseessä ei välttämättä tarvitse olla edes tietoinen oman viiteryhmän suosinta, sillä henkilön maailmankuva (oma alleviivaukseni) on pitkäaikaisen palvelusuhteen muovaama." Eikö muilla kuin naisvaltaisilla aloilla ole omaa "maailmankuvaansa," ja kuinka voidaan olettaa, ettei ryhmässä kuin ryhmässä olisi kuitenkin myös erilaisia poliittisia näkemyksiä? Niinimäki tarjoaa lukuisia tilastoja oman kunnan palveluksessa olevien luottamushenkilöiden määristä vuodelta 2005. Hän syyllistyy kuitenkin samaan puolueellisuuteen, mistä Talousstrategiapaperi on huolissaan. Hän mm. turvautuu valikoivasti vain yhdenlaisiin tilastoihin, kuten kuntakonsulteillakin on tapana. Kummassakaan kirjoituksessa ei huomioida rakennemuutosten vaikutuksia nais- ja miestyöpaikkoihin, puhumattakaan koko työelämämme tunnetusta sukupuolen mukaisesta segregaatiosta. Naispalkansaajista noin viidennes työskenteli v. 2005 työntekijöinä, yli puolet alempina toimihenkilöinä ja vajaa neljännes ylempinä toimihenkilöinä.Työllisistä naisista vain 8 prosenttia työskenteli yrittäjinä tai yrittäjäperheenjäseninä, miehistä 16 prosenttia. Kaikista yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä valtaosa oli miehiä, naisia yrittäjistä oli vajaa kolmannes. Työnantajayrittäjistä vain vajaa neljännes oli naisia ja yksinyrittäjistä 39 prosenttia (Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2006. Tilastokeskus 2007). V. 2005 naisten toiseksi suurin osuus työpaikoissa oli terveydenhuollon asiantuntijoissa (87,1 %), palvelu- , suojelu- ja hoitotyöntekijöistä (82,6 %). Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijöistä 79 prosenttia oli naisia, opettajista ja muista opetusalan erityisasiantuntijoista 67 prosenttia.

Sote-, koulutus- ja hoiva-alat ovat vahvasti naisia työllistäviä palveluja, joten PARAS-hankkeen, kuntaliitosten ja palvelurakennemuutosten aikana käyttöönotetut henkilökunnan supistukset, lomautukset, ulkoistamiset ja virkojen jäädytykset ovat kohdistuneet heihin erityisen kipeästi. VM ei siis koe mahdollisena, että tällaista hyvinvointivaltion alasajoa voisi vastustaa muistakin syistä kuin oman edun tähden. Löytyyhän varsinkin vasemmalla luottamusmiehiä ja kuntalaisia, jotka näkevät säästöretoriikan läpi, tiedostaen, ettei kuntatalouden "tasapainottaminen" yksityistämisen avulla suinkaan takaa säästöjä, vaan avaa markkinoita yrittäjille. Usein tämä on kalliimpaa niin kunnille kuin kuntalaisille. Eikö VM ole huolissaan niiden lähinnä miesvaltaisten johtoelinten päättäjien puolueellisuudesta, jotka ajavat naispalkansaajia pakkoyrittäjyyteen ja matalampipalkkaisiin yksityispuolen töihin yllämainittujen tilastojen valossa miesvoittoisemman yritysmaailman hyväksi? Eikö myös VM:n tule linjauksissaan huomioida niiden sukupuolivaikutukset, vai onko EU:n Lissabonin strategia jo alistanut lakimme yhtiövallan eduille ja tavoitteille? Kun elvytyspaketteja kohdennetaan nyt nimenomaan yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ja lähinnä miesvaltaisille aloille, eikö tämän taustalta löydy sukupuolittunut maailmankuva ja oman ryhmäedun ajamista? Missä ovat elvytyspaketit kurjistetulle kuntasektorille?

Molempien lehtien kirjoituksista välittyy huonosti peitelty viesti, että julkisen sektorin henkilökunta toimii jarruna "tarpeelliselle" muutosprosessille. Ehkäpä Suomen kansakin tulisi jäävätä koska se vanhakantaisesti pitää kiinni hyvinvointipolitiikasta "ryhmäetunaan". EU-vetoinen hyvinvointivaltion korvaaminen kilpailueetoksen markkinatalousideologialla on jo nyt merkinnyt naisvaltaisten alojen pitkän mutta kapean leivän korvaamista heikomman työturvan järjestelyillä. VM-virkamiehet voisivat saman logiikan pohjalta esittää myös kaikkien vasemmistopuolueiden vaali- ja lautakuntaehdokkuuden jääväämistä. Onhan havaittavissa, että nekin vastustavat VM:n tarpeellisina pitämiä ideologisia ulkoistamistoimia. Mihin demokratiaa tarvitaan jos VM:n virkamiesten annetaan viestittää ainoasta heille sopivasta kuntapoliittisesta linjasta, ja jos vastapuolen näkemyksiä ei julkaista, kuten kävi vasemmistonaisten kannanotolle? Aamulehden mukaan Ministeriötä nimittäin huolestuttaa naisvaltaisen alan kohdalla "kaksoisroolin vaikutus erityisesti tilaaja-tuottaja mallin sujumiseen." Ministeriötä ei sen sijaan huolestuta kuntalaisten mielipidesivuilla julkituomat huolet ostopalvelu-ideologian vaikutuksista esimerkiksi kouluruoan riittävyyteen ja laatuun. Kuvaamani VM-strategia ei ole pelkkä mies/nais-kysymys; hyvinvointivaltion purkaminen huolestuttaa gallupien mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista ja myös miesaloja (esim. poliisit, vankilahenkilökunta) koskettava ideologinen tuottavuusohjelma on samaa perua. Luodaan kannattavia markkinoita monikansallisille ketjuille paikallisen työn tukemisen sijaan. En ole yrittäjyyttä vaan yksipuolista ja puolueellista politikointia vastaan.

Kaikkien päätöksentekoelinten tulisi kuitenkin edustaa läpileikkauksena kaikkia kansalaisia. Jos VM palaa strategiaansa ja lähtee viilaamaan sitä, kuka saa istua valtuustoissa, eikö viilauksen tulisi kohdentua kaikkiin työttömistä yrittäjiin? Ovathan monet yrittäjät selkeästi tiettyjen edunvalvontapuolueiden kannattajia. Ehdokasasettelussakaan ei saisi olla kuin tietty prosentti muutosvastarintaisia patriarkkoja, kehittyvien maakuntien edustajia, gryndereitä, maanomistajia, konsulttifirmojen kätyreitä, palvelumaksujen korottajia, tasaverointoilijoita, vammaisten ja köyhien kyykyttäjiä, työttömien orjuuttajia. Ehkä Suomessa ollaan Talousstrategia -raportin valossa pian valmiita vaihtamaan koko kansa, jos se ei opi äänestämään sitä mitä talouseliitti tilaa, ja köyhälistö sekä matalapalkkaiset naiset pakotetaan tuottamaan-Suomen johtavien alojen kilpailukyvyn kannalta tietenkin mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Dosentti Kaarina Kailo on mm. Kiimingin kunnanvaltuutettu,
kirkkovaltuuston jäsen, kansalaisaktivisti sekä
vasemmistonaisten/vasemmistoliiton Kansanedustajaehokas

 

 

 

 


| web - hakusana| e-mail jukka.karkkainen(ät) hakusana.net |