Etusivu

Henkilökuva

Kirjat &
Kirjoituksia,

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Julkaistu Kansan Tahdossa syksyllä 2008

Väkivalta, panssaroitu maskuliinisuus ja rauhankasvatus

Myyrmäen, Jokelan, Keravan ja Kauhajoen väkivaltatragediat ovat saaneet niin tutkijat kuin poliitikot ja maallikot liikkeelle arvioimaan väkivaltanuorten motiiveja, ja koulusurmien taustavaikuttimia. Vähäiselle huomiolle julkisissa kannanotoissa on kuitenkin jäänyt mies- ja naiskasvatuksen sekä normalisoidun väkivallan kulttuurin vaikutusten pohdinta.

Vaivaako pikku-veljen asemaan nöyryytettyä Suomea myös historian myötä syventynyt huono kansallinen itsetunto ja halu todistella isoille veljille mieskuntoaan, pätevyyttään, sankaruuttaan?

Kulttuuriantropologian valossa länsimaiset yhteiskunnat varsinkin niiden modernissa muodossa näyttäytyvät erityisen eriarvoistavilta, julmilta ja hierarkkisilta. Toki naisiin ja lapsiin kohdistuvaa sekä miesten välistä väkivaltaa löytyy kautta historian maailman eri kolkista. Uusliberalistinen kilpailu- ja pudotuspelien ihmisnormi on kuitenkin ääripatriarkaalinen ja kapitalistinen variaatio eri aikoina vallinneista inhimillisyyden muoteista. Sen myötä ns. panssaroitu miehisyys, jolle on ominaista tunteiden ja empatian syväjäädytys, leimallisesti feminiinisten arvojen ja toimintatapojen ulkoistaminen on noussut lähes kasvatukselliseksi esikuvaksi. Etsiikö vertaisryhmänsä kiusaama ja nöyryyttämä nuori samalla tavoin kuin Suomi-konserni mahdollisuutta nostaa itsensä tapetille, muun maailman arvonannon ja pelonsekaisen kunnioituksen nimissä?

Vasemmiston on hyvä huomioida, että poikia sosialisoidaan heidän ihmisyyttään polkien voimankäyttöön, suorituskeskeisyyteen, kilpailuun ykköspaikasta ja näkyvästä asemasta, ja lopultakin-sankaruuteen niin talouden kuin militarismin reviirillä. Jos globaalin nöyryytys- ja suoritusyhteiskunnan miehuustestit ovat itsessään patologisia, vasemmiston tulee nähdä asenne- ja rauhankasvatuksen merkitys paremman, reilumman maailman rakennusaineksina. Ei tule tuudittautua ajatukseen, että väkivaltanuoremme ovat poikkeustapauksia, rikollisia, kiusattuja, syrjäytyneitä tai henkisesti häiriintyneitä tapauksia. He ovat pikemminkin vallitsevan ihmis- ja mieskuvan ääriheijastuma, ja näin avain kollektiiviseen ihmisyyden muutokseen.

Poikkeavatko väkivaltanuoriin usein yhdistetty huomionkipeys, "yli-ihmisyyden fantasiat" ja viha historian eri aikoina vallalla olleista ihmisyyden normeista? Jos natsi-Saksan kollektiivinen väkivalta osana armeijakoneistoa teki monesta "tavallisesta" miehestä sosiopaatin, samaa voidaan sanoa koko kansasta, ja tietenkin niistä muunmaalaisten yritysten edustajista, joille sota merkitsi teollisen talouskasvun ja kehityksen mahdollisuuksia, ja jotka osallistuivat suoraan tai välillisesti Saksan yli-ihmisestä poikkeavien ryhmien joukkomurhaan.

Uusliberalistisen kilpailu- ja pudotuspelien, medianöyryyttämisen, pilkan ja häpäisemisen Suomessa naisiakin kasvatetaan lisääntyvästi samaistumaan kovien arvojen yksilöllisyyteen, darwinistiseen vahvimman oikeuden kulttuuriin, pehmeitten arvojen halveksimiseen. Panssaroitu miehisyys on saamassa rinnalleen panssaroidun naiseuden, osana kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Mitä todennäköisimmin, kovinkin hyvä jätkä, nainen tai mies, kaipaa kuitenkin valtaa ja rahaa enemmän hyvää yhteisöllisyyttä, läsnäoloa, luottamusta, tukea, yhteenkuulumisen ravitsevaa tunnetta. Muita polkiessaan ihminen polkee Friedrich Engelsin mukaan itseään, sillä ihminen joka sortaa toisia, ei ole itsekään vapaa. Muita potkiessaan ihminen potkii mitä todennäköisimmin omia hoitamattomia traumojaan, ja hakeutuessaan vieroitushoitoon joko väkivallasta tai päihteistä, hän kaipaa ja janoaa eniten-vierihoitoa. Tutkimuksissa on todettu, ehkä yllättävästi, ettei monia miehiä vedä prostituutiossa puoleensa ensisijaisesti seksi vaan tarve saada kokea -vaikka ostettua-huolenpitoa ja riippuvaisuutta. Miehen inhimillisyyttä poljetaan useimmissa yhteiskunnissa juuri kasvattamalla heidät voimannäyttöön ja riippumattomuuden illuusioon, kilpailuun ykköspaikasta. Kuitenkin olemme kaikki riippuvaisia toinen toisistamme, luonnosta ja nimenomaan siitä ilmaisesta tai pienipalkkaisesta koti-, hoiva- ja tunnetaloudesta, joka on delegoitu lähinnä naisille. Panssaroituneeseen miehen malliin samaistuvat miehet joutuvat ulkoistamaan leimallisesti naiselliset piirteensä-muuten on riskinä, että heitä pilkataan ja kiusaataan "naisina" tai "homoina" ("hametta vailla"). Onko mahdollista, että myös Suomi konserni heijastaa piiloista naishalveksuntaa pyrkiessään nyt kaikin tavoin ulkoistamaan leimallisesti feminiinisen julkisen hoivan ja palvelut? Panssaroitu kipeiden päätösten kulttuuri kieltää kaiken sen yhteisvastuun, empatian, solidaarisuuden ja "tuottamattoman


Ph.D. , dosentti Kaarina Kailo on johtanut Suomen Akatemian väkivaltatutkimukseen liittyviä projekteja ja tutkii nyt ekomytologiaa sekä rauhanomaisia yhteiskuntia. Hän on toiminut naistutkimuksen viroissa Kanadassa ja Suomessa, on Kiimingin sivistylautakunnan jäsen ja toimii eri monissa kansalaisjärjestöissä. Hän julkaisi v. 2007 kirjan Irti talousväkivallasta-reseptejä solidaariseen hyvinvointiin.


 


| web | e-mail jukka43(at)gmail.com |