Etusivu

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


BLOGI


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Pörssikapitalismin viimeinen käyttöpäivä

Globaali talouskriisi, josta roskapankit ovat vain jäävuoren huippu, osoittavat uusliberalismia arvostelleiden sosiaalifoorumeiden ja kansalaisjärjestöjen olleen paitsi oikeassa, myös edellä aikaansa. Epäsymmetrisesti (eli yrityseliitin eduksi) säädelty markkinatalous johtaa ennakoitavasti, ja jopa loogisesti eriarvoistumiseen ja yhteiskunnalliseen epävakauteen, lietsoen väkivaltaa ja aiheuttaen laaja-alaista pahoinvointia. Onhan sen ydinperiaatteena ottaa irti luonnosta ja ihmisistä enemmän kuin on ekologisesti ja sosiaalisesti sallittua, kestävää tai ainakaan järkevää.

Suomenkin kansalaisjärjestöjen ennustama kehityssuunta ja globaalitaloudesta antamat "tulosvaroitukset" osuivat oikeaan: "vapaakaupan" politiikka johtaa lopulta ekologiseen kriisiin ja huonompiosaisten taloudellisen vapauden kaventumiseen, jopa absoluuttiseen köyhyyteen. Kansalaisjärjestöt kuten Attac ovat epäilleet markkinoiden kykyä hoitaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, ikään kuin säätelemätön maailmantalous voisi johtaa riistolle haavoittuvaisimpien ryhmien kannalta tasapuoliseen ja reiluun lopputulokseen. Tuottavuuden ja vaurauden kasvun tuli talousdogmien mukaan tihkua lopulta alaspäin kansan hyväksi. Miten kävikään? Globalisaation mukanaan tuomat tuloerot käyvät ilmi lukemattomista tilastoista. Vuonna l960 maailman väestön rikkaimman viidenneksen yhteenlasketut tulot olivat 30 kertaa suuremmat kuin köyhimmän viidenneksen. Vuoteen l991 mennessä ne olivat yli 60 kertaiset ja vuoden l998 YK lukujen mukaan 78 kertaa suuremmat. Forbes-lehden vuonna l996 listaamien 447 dollarimirjardöörin varallisuus on suurempi kuin maailman ihmisten köyhimmän puolikkaan vuositulot. Kolmen rikkaimman ihmisen omaisuus on suurempi kuin vähiten kehittyneiden maiden kotimainen tuotanto yhteensä (BKT), ja näissä maissa asuu yli 600 miljoonaa ihmistä (Hines 2000). Pörssikapitalismin viimeisenä myyntipäivänä varallisuuserot sekä kuilu talouskriisin uhrien (keinottelijoiden ja toimeentulonsa menettäneiden) välillä ei kestä päivänvaloa. Villin lännen viidakkotaloudessa pörssihait veivät virtuaalisaaliin, ja kansa nuolee näppejään. Kestämättömän pörssikeinottelun ja finanssipolitiikan seuraakset ovat olleet tiedossa pitkälti ennen tilannetta, jossa pankit joutuvat tiputukseen ja veronmaksajat kipusiskoiksi. Nobel-palkittu ekonomisti, Joseph Stieglitz, yritysmaailmasta itsensä ulkoistanut David Korten ja monet muut vastuulliset taloustieteilijät ovat pitkään varoittaneet ahneutta palkitsevan ja vastuusta vapautetun yhtiövallan seurauksista. Ne eivät ole juuri ylittäneet uutiskynnystä, koska valtamediatkin ovat ilmeisesti haluneet osansa kultaisen vasikan palvonnasta.

On erikoista, että rakennemuutosten, sopeuttamisen, joustavoittamisen, kilpailukyvyn ja tehokkuuden asiamiehet jaksavat muistuttaa veronmaksajia uusliberalismin ydinarvosta: jokaisen tulee pärjätä omillaan, joustaa muuttuneissa työoloissa, ja myöntää liian kalliiksi järjestelmä, jossa valtion tulisi "holhota" ja hoitaa meitä vauvasta vaariksi. Erikoista onkin, että samat intressipiirit, jotka levittävät tätä sekä talkoohengen/vapaaehtoistyön ilosanomaa, saavat suurimmat verovaroin maksetut subventiot (esim. Nokia ja muut jättiyritykset). Myös kunnat ulkoistavat lisääntyvästi turvalliseen palkkatyöhön perustuvaa julkista palvelutuotantoa yksityissektorille. Lähikokki, lähiruoka, lähikoulu, lähihoiva leimataan tehottomaksi ja kalliiksi, vaikka roskaruoka, roskaviihde, roskatieto, roskapankit ja roskayritykset tulevat kuitenkin paljon kalliimmiksi pitkällä tähtäimellä, ja varsinkin kun huomioidaan pikavippitalouden vaikutukset kuntalaisten terveyteen, sivistykseen, jaksamiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Lähikunnan ja -yhteisvastuun ulkoistamisen myötä olemme siirtyneet konsernikuntamalliin, jossa ihmisten oikeudet ovat pelkkiä hyödykkeitä, huutokauppatavaraa kuntamarkkinoilla. Pörssikeinottelijoille ei riitä, että ne ovat hävittäneet esim. Yhdysvalloissa monien vanhusten eläkevarat kuin tuhkan tuuleen; nyt pörssiyritykset haluavat päästä vielä vanhustenhuolto-markkinoille tahkomaan lisävoittoja piittamatta eläkeläisten heikentyneestä maksukyvystä ja yksityispalvelujen aiheuttamista palvelujen kallistumisesta. Veronmaksaja-työntekijät muodostavat keinottelijoita hyödyttävän matalapalkkatyövoiman "lisäarvon", mutta sen lisäksi joutuvat maksamaan riistäjiensä finanssikuplien aiheuttamat yhteiskunnalliset tuhot. Pörssivetoisen palvelutarjonnan moraalista tulee kiireesti käydä sosiaalisesti kestävän maailman mukainen arvodebatti ennen kuin luemme jälleen jälkiviisaina omaisuutensa keinottelijoille menettäneiden kansalaisten kurimuksesta. Valtion vahva perusoikeuksia tukeva sääntely tulee palauttaa kaikille kriittisille elämänalueille, joissa yhtiövalta nyt on ulkoistamassa inhimillisyyden rippeet "luovan tuhon" talouden jäljiltä.

Kahden kerroksen kansanvalta on ottanut haltuun myös tasa-arvokäsitteet ja kääntänyt ne päälaelleen. Nyt "tasa-arvoista" on se, että kuntaveronmaksajat köyhintä mummoa myöten ylläpitävät ostovoimaisten yksityispalveluja ja pörssiyritysten kilpailukykyä. Samaan aikaan hoiva-, koti- ja huolenpitotyöt sälytetään jo muutenkin uuvutetulle naisväelle niin kodeissa kuin naisvaltaisilla aloilla. Voittoja on jo pitkään yksityistetty samaan aikaan kun riskit on siirretty veronmaksajille. Yksityiskansalaisen tulisi nykyeetoksen mukaan hävetä tukiaisia, holhoamista, köyhänapua, julkista turvaverkkoa, mutta suuryritysten kohdalla valtionapu onkin tervetullutta "elvyttämistä", Vanhasen mukaan suoranaista "yhtiösolidaarisuutta"! Nyt viimeistään epäilijöidenkin on myönnettävä, että vapaakaupan käsite on pelkkä tarkoitushakuinen myytti; sen vapautta on vapaus yhteiskunnallisesta ja ekologisesta vastuusta, sekä työntekijöiden oikeuksien huomioimisesta.

Kahtiajakojen aika on todellakin ohi elleivät äänioikeutetut herää pelastamaan mitä kansanvallasta enää on pelastettavissa. Kapitalismilla varsinkin sen nykyisessä fundamentalistisessa "oikeaoppisuuden" äärimuodossa on selvästikin viimeinen myyntipäivä.

Kuplakeinottelijoiden aiheuttaman kriisin seuraukset ovat mm. Attac-järjestön mukaan katastrofaalisia kautta maailman. Viimeisen myyntipäivän myötä demokratiaa, ihmisoikeuksia ja ympäristönsuojelua kaupataan Aasiaan alehintaan. Pilaantunut ilma, ruoka, demokratia, kansalaisoikeudet, turvallisuus, rauha, vakaus, työpaikat ja energiavarmuus aiheuttavat pahoinvointia kautta maailman. Toivon ja unelmien kampanjapäälliköt vetoavat päiväuniin sen sijaan että myöntäisivät osallisuutensa demokratian käymistilaan. Kansan toivotaan samaistuvan voittajiin luusereiden sijaan, vaikka Titanicin kannella soitellaan viimeisiä valsseja. Kouvolassa julkisten tilojen vaalijulisteiden kehikot on jätetty rakentamatta-"säästösyistä". Kolmannen luokan puolueita ja rahatonta rupusakkia ei päästetä kansanvallan lopun alun kekkereihin. Ollaan palattu sääty-yhteiskunnan aikaan, kun vain omistava luokka, kartanonherrat saivat äänestää. Valtioministeriön kuntastrategia -2008 muistion mukaan kuntatyöntekijöiden joukko suhtautuu muita epäilevämmin kunta-uudistuksiin. Se on itse asiassa jäävi luottamustehtäviin, koska juuri heidän työpaikkansa valtio ja kunnat haluavat ulkoistaa, korvatakseen ne yhtiövallan ostopalveluilla. Gryndereistä, maanomistajista ja yrittäjistä ei ole tässä visiossa demokratialle haittaa-he ilmeisesti äänestävät oikein, päinvastoin kuin naisvaltasen kunta-alan naiset. Maa-ilmaa ei luotu talousorientoituneiden villipetojen temmellyskentäksi, jossa rahan tekeminen rahalla merkitsee patologista elämän luomisen ja ylläpitämisen imitaatiota, anaalista, kuolemaan kytkeytyvää pakkoa tuottaa, ulkoistaa, panostaa. On korkea aika kääntää kelkkaa ja asettaa elämän ja hyvinvoinnin ylläpito talouskasvun sijaan kaiken päätöksenteon ytimeen. Voisimme vielä muuttaa viimeistä päivämäärää, maapallon käyttöpäivää.

Kansan Uutiset


Dosentti Kaarina Kailo, vasemmistonaisten valtikan varapuhenainen, on julkaissut pamfletin talousväkivallasta ja ekomytologiasta, ja tutkii ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä yhteiskuntia. Hän toimii monissa kansalaisjärjestöissä ja on mm. Kiimingin sivistyslautakunnan jäsen.

 

 

 

 


| web - hakusana| e-mail jukka.karkkainen(ät) hakusana.net |