Etusivu

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


BLOGI


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa


Lyhennetty versio julkaistu Pippurissa, lokakuu/2008

Naiset ja kansanvalta kilpailutalouden ja valtioministeriön hampaissa

Aamulehti 30.8.2008. Reilun kaupan kahvini todella meni väärään kurkkuun. Jos julkisen sektorin naisenemmistöisillä työntekijöillä olisi aikaa tauolle, luulenpa että heilläkin olisi mennyt pala kurkkuun. "Ministeriö kitkisi kuntien työntekijät valtuustoista" (Etusivu). Luen eteenpäin. "Valtiovarainministeriö epäilee etttä palkolliset ovat puolueellisia päättämään kunnan taloudesta. VM kyseenalaistaa, ovatko kunnan työntekijät puolueettomia päättämään kuntataloudesta. Näin linjataan ministeriön Talouspoliittiikan strategia 2008 -julkaisussa."

Aamulehden mukaan Ministeriön Talouspolitiikan strategia 2008 -julkaisussa todetaan, että puolueellisuutta on vaikea havaita, kun kysymyksessä ei ole henkilökohtainen intressi, vaan esimerkiksi kunnan jonkin henkilöstöryhmän asemaa muuttava päätös. Aamulehden haastatteleman VM:n kuntalousyksikön päällikkö Rainer Alanen Alasen mukaan "kunnan työntekijät näyttävät suhtautuvan ostopalveluijen käyttämiseen epäilevämmin kuin muut luottamushenkilöt. Viitteitä on siitäkin, että kunnanhallitukseen tai valtuustoon valitut kuntatyöntekijät ajavat oman ammattikuntansa etua". Alanen kertoo että: "Asia kirjattiin ongelmana strategiaan, mutta mitään lakimuutosta ei ole tekeillä. Tällä on ainakin keskustelua herättävä vaikutus ja strategiaan voidaan palata, jos tulee sellainen poliittinen linjaus, että asiaa aletaan selvittää". Perustuslakimme vastaista lakia ei siis olla laatimassa, mietin ja huokaan helpotuksesta. 400 000 ihmisen vaalikepoisuuden poistaminen olisi kuitenkin Suomessakin jonkin tason kohu, vaikka julkisen sektorin henkilökunnasta 80% onkin "vain naisia"-näitä "itsekkäitä oman edun ajajia," joiden ei voida VM:n piilonäkemyksen mukaan luottaa toteuttavan virkamiesten, kunnanjohtajien ja muiden lähinnä miesvaltaisten rakennemuutos-asiantuntijoiden toiveita.

Alanen ei näe ongelmaa siinä, että jo ennestään heikennetyn, uhrauksiin ja työuupumukseen ajetun julkisen sektorin työntekijöiden vaikutusvaltaa kavennettaisiin näin jo entisestään. Onhan todettu, että kuntaliitosten ja muiden "ennakkoluulottomien" uudistusten myötä naisten asema kunnallisissa päätöksentekoelimissä on jo muutenkin saanut historiallisia kolhuja. Uusliberalistista kilpailutaloutta leimaa ilmiö, jota tutkijat kutsuvat yleisesti "köyhyyden naisistumiseksi" ja vallan miehistymiseksi. Mitä vähemmän naisia on päättäjinä, sitä helpompi tätä suuntaa on syventää. Edes vasemmistopuolueiden miehet eivät ole mielestäni näyttävästi huolissaan julkisen sektorin alasajosta-ovathan niin sen työntekijät kuin palvelujen tarvitsijat lähinnä naisia. Onko niin, että miehet puolueessa kuin puolueessa luottavat, että kyllä naiset hoitavat kutsumuksesta ja rakkaudesta ne palvelut joita ei enää tilata-kaikentasoisen lasten, nuorten ja vanhusten hoivan?

Jos lakeja ei sentään voida muuttaa eväämään naisilta äänioikeutta ja ehdokkuutta vaaleissa, ainahan niitä voidaan polkea, kuten tapahtuu tasa-arvolain kohdalla. Alanen on löytänyt "ongelman avaimet" ehdokkaita asettavien tahojen suunnalta: "Ongelma hoituu pitkälti sillä, että ehdokkaita asettavat tiedostavat tilanteen ja ottavat sen huomioon ehdokasasettelussa. " Että mitä? Pitäisikö meidän naistenkin ruveta antamaan julkisia suosituksia, että miesvaltainen yksityissektori ja yleensäkin miehet eri ammateissaan ja rooleissaan tulisi jättää ehdokasasettelun ulkopuolelle. Ovathan he selvästi jäävejä päättämään asioista, jotka vaikuttavat naisten asemaan. Historia on tulvillaan esimerkkejä miesten jääviydestä varmistaa tai ajaa naisten yhteiskunnallista tasavertaisuutta. Miten media suhtautuisi tällaisiin suosituksiin? Aamulehdestä kun ei noussut sen kummempaa hälyä.

Yksi ja toinen meistä muistanee tapauksia, jossa miehet ovat vastustaneet tasa-arvolain noudattamista lukemattomista muista tapauksista puhumattakaan, missä miesvaltaisten alojen etua on ajettu ahnaasti naisvaltaisten alojen oikeuksien, säällisten työehtojen ja palkkauksen kustannuksella. Voimmeko enää puhua suomalaisesta demokratiasta kun kuntatalousyksikön päällikön sallitaan julkisesti välittää häpeämättömän julkea näkemys, että tilaaja-tuottajamallin tyyppiset rakennemuutokset olisivat itsessään puolueettomia, arvovalinnoista vapaita päätöksiä, joiden kyseenalaistaminen on korkeintaan oman edun ajamista! Ministeriötä nimittäin huolestuttaa naisvaltaisen alan kohdalla "kaksoisroolin vaikutus erityisesti tilaaja-tuottaja mallin sujumiseen." Ministeriötä ei sen sijaan huolestuta esim. Kalevan ja muiden lehtien mielipidesivuilla julkituodut kansalaisten valitukset siitä, kuinka päiväkotien lasten pienennetyt ruoka-annokset jättävät lapset nälkäisiksi, tilaaja-tuottaja- mallin mukanaan tuomien "säästöjen" koituessa sen sijaan yksityisyrittäjien kilpailukyvyn ja tuoton kasvuksi. Sitähän VM:kin ilmeisesti ajaa, täysin "puolueettomasti, " onhan julkisen sektorin palvelujen taso vähäpätöinen kysymys verrattuna Suomen Bruttokansantuotteen lihottamiseen ja miesalojen kilpailukyvyn korottamiseen.

Aamulehdessä sentään annetaan puheenvuoro naiselle, Suomen kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblomille, joka ilmaisee pelkonsa, "että rajoitus sulkisi suuren osan naisista pois. Naiset ovat työssä kouluissa ja sosiaali- ja terveysalalla. Heillä on myös näiden alojen asiantuntemusta, joka häviäisi". Lehdessä todetaankin, että esimerkiksi Tampereen valtuustosta lähtisi miltei joka neljäs VM:n tahdon toteutuessa.

Valtuustojen, kuten eduskunnan, tulisi demokratiassa todellakin edustaa läpileikkauksena kaikkia kuntalaisia. Ehkä lakeja ja ehdokasasettelua tulisi siis ruveta viilaamaan siten, että valtuustoissa esimerkiski voisi olla vain tietty prosentti eri kansalaisryhmien "edunvalvojia." Ehdokasasettelussakaan ei saisi olla kuin tietty prosentti kehittyvien maakuntien edustajia, gryndereitä, maanomistajia, konsulttifirmojen palkkionmetsästäjiä, yksityistäjiä, vanhustenpalvelujen alasajajia, palvelumaksujen korottajia, tasaverointoilijoita, ihmisarvoisen vanhuuden vastustajia, koulujen ruoka-annosten pienentäjiä ja luokkakoon suurentajia, säästöfanaatikkoja, vammaisten ja köyhien kyykyttäjiä, työttömien riistäjiä, miesurheilun rahoittajia, idioottiparkkien kehittäjiä,

Aamulehden paljastukset demokratian tilasta antavat ehkä aiheen epäillä, että ehkä naisvaltaiset alat "kohtuuttomine palkkatoiveineen ja nalkutuksineen ylitöistä ja vanhusten nälässäpitämisestä" ovat eliitin sorron kova ydin. Ehkäpä koko kansanvalta on eliitin sortoa. Jospa olisikin demokraattisempaa jättää kaikki päätökset julkisten varojemme siirtämisestä monikansallisten ja paikallisten miesyritysten tukiaisiksi miesvaltaisten tai yksityisten alojen arvovapaaksi oikeudeksi!

Tähän suuntaan Suomessa ollaan oltu menossa jo pitkään. Itse asiassa, luottamushenkilöt ovat jo sinänsä ongelma eliitille kuten lautakuntien supistukset viestivät. Ehkä ehdokasasettelussakin tulisi palata historiaan, onhan jo silloin tajuttu, että naiset saattavat olla liian puolueellisia äänestämään. Ennen ymmärrettiin, että äänioikeus tulisi olla vain omistavalla luokalla. Mutta näinhän alkaa olla jo muutenkin. Raha on tänäänkin se, millä pääsee vaikuttamaan, jolla tiet luottamustehtäviin avautuvat. Toisaalta, luottamushenkilöihin ei voi enää luottaa Suomi-konsernissa. He saattavat äänestää väärin! Suomessa ollaan pian valmiita vaihtamaan kansa, jos se ei opi hyväksymään sitä mitä eliitti tilaa, ja köyhälistä pakotetaan tuottamaan. Tässäkin kolumnissa on mukana pelonsekaista sarkasmia, jolla pyrin peittelemään sen, kuinka puolueellinen olen naisena kirjoittamaan näistä mieseliitin asioista! Emmehän me naiset näitä tilaamiseen ja tuottamiseen liittyviä kompleksisisia asioita oikein ymmärretä!

Uusliberalistista kilpailutaloutta on leimannut tasa-arvon ihanteiden haltuunotto ja niiden röyhkeä uudelleenmäärittely. Pientuloisia, eläkeläisiä ja varsinkin naisia eriarvoistava veropolitiikka on oiva esimerkki. Jyrki Katainen sumuttaa äänestäjiä viittaamalla kaikkien tuloluokkien tasapuoliseen kohteluun, ikään kuin muutaman pennin veronalennus alemmissa tuloluokissa vastaisi tuntuvia euromääräisiä tulonlisäyksiä jo ennestään vauraiden lompakoissa. Yritysten oikeudet ovat korvanneet ihmisoikeudet "oikeudenmukaisuuden" mittana; mikään (ihmisoikeudet, työntekijäoikeudet, ympäristölait) eivät saa vääristää kilpailua, eli suuryritysten kyltymätöntä voitontavoittelua. Porvaripuolueet pilkkaavat sosiaalitukea ja holhousyhteiskuntaa, koska jokaisen tulee pärjätä omillaan, olla itsenäinen ja riippumaton tukiverkoista. Nokia ja muut jättiyritykset kitisevät kuitenkin sossuluukulla maan suurimpia tukiaisia, jotka häviävät ulkomaille, kuin tuhka Suomi konsernin pesästä. Tasa-arvoa onkin se että niille annetaan, joilla on eniten, ja niiltä, joilla on vähiten, otetaan pois se vähäkin mitä heille jää Suomi Oy:n arvojen alennusmyynnistä.

Kun valta ja raha kasautuvat harvojen käsiin, seuraukset kansanvallalle ovat mullistavat. Se näkyy siinä röyhkeydessä, mikä heijastuu Aamulehden uutisoinnissa. Kun neljä viidestä kuntatyöntekijästä on naisia, tätä ammattiryhmää syyllistetään omien etujen ajamisesta. Jutussa viitataan siihen, että julkisen sektorin työntekijät vastustavatkin alalla kaavailtuja ja siellä väkirunnottuja rakennemuutoksia. Tämä siis on epädemokraattista ja tekee työntekijästä jäävin-ei se, että koko uusliberalistinen vallankumous on virkamiesten ja eliittipoliitikkojen taholta runnottu läpi täysin piittaamatta lukuisista gallupeista, joiden perusteella kansan tiedetään pitävän kiinni hyvinvointivaltiosta ja julkisin varoin ylläpidetyistä palveluista. Vallankäytön strategioihin kuuluu juuri vähiten valtaa omaavien syyllistäminen-syntipukki-ilmiö, jossa omat taipumukset ja väärinkäytökset projisoidaan heihin huomion kiinnittämiseksi pois varsinaisten vallan väärinkäyttäjien suunnalta. TEHYn työtaistelussa hoitohenkilökuntaa, ei hallitusta syytettiin kohtuuttomista vaatimuksista, jopa ahneudesta. Aamulehden artikkelissa kansanvaltaa uhkaavatkin julkiset sektorin pienipalkkaiset naiset-eivät suinkaan ne kovapalkkaiset konsultit, kunnanjohtajat ja yrityslobbarit, joiden johdolla kehittymättömien maakuntien Suomi on todellakin muuttumassa kansanvallasta monikansallisten suuryritysten korpokratiaksi.

Jos VM:n logiikkaa-jääviysongelmaa-halutaan soveltaa kansanvallan nimissä, ehdokasasettelussa ja tulevassa lainsäädännössä tulisi rajata monia muitakin ryhmiä kunnallisten luottamuselinten ulkopuolelle-maanomistajat, rakennusyritykset, yrityslobbarit-ja ennen kaikkea-uusliberistisen huutokauppatalouden edustajat! Toisaalta jääviä porukkaa lienevät myös työttömät, eläkeläiset, pienituloiset, keski- ja suurituloiset, köyhät, rikkaat, vammaiset, papit, lääkärit, miehet, ja varsinkin naiset! Hehän saattavat kaikki ajaa omaa lehmäänsä kunnanhallitukseen ja vallan kammareihin! Aamulehden uutisesta voi vetää toisenkin johtopäätöksen. Koko Suomen kansa on jäävi edustamaan kuntaa-ainoat puolueettomat tahot, joita tulisi nimittää ehdokkaiksi ovat virkamiehet, kunnanjohtajat, pormestarit, yritysjohtajat ja konsultit. Hehän ovat jo vuosia päättäneet objektiivisesti ja täysin vailla arvovalintoja tai ideologiaa mikä on Suomen kansan etujen mukaista. Yksityistäminen, palvelujen alasajo, tuloerojen kasvattaminen, ostovoimaisten kilpailukyvyn lisääminen, orjatyövoiman tehokkuuden kasvu, työttömien kyykyttäminen yritysten ja konsulttikouluttajien eduksi, vanhusten- ja terveydenhuollon kurjistaminen, työvoiman uuvuttaminen, Suomen varallisuuden ulkoistaminen ja polkumyynti ulkomaille, sääty-yhteiskunnan palauttaminen. Odotan pelolla uutisointia siitä, kuinka itse kansanvalta on epäoikeudenmukaista, ja eliitin sortoa. Äänestä nainen, ja mies! Jos et äänestä ja vaikuta Suomiyhtiön tulevaisuuteen, äänestämisellä ei ole pian symbolistakaan merkitystä!


 

 

 


| web - hakusana| e-mail jukka.karkkainen(ät) hakusana.net |