|
||
Koitelin koskensuojelushaltijat nousivat pinnalleKiiminkipäivillä tapahtui viime sunnuntaina (12.8.2012) kummia. Koitelin kosken suojelushaltijat nousivat pinnalle tarina-iltapäivässä, jonne kokoontui joukko paikallisia ja koskentuomia kulttuurikuntalaisia. Kansanrunojen ja naisperinteen tutkija Kaarina Kailo ja ammattivaatturi, käsityötaiteilija ja monialainen aktivisti Eija Keränen toivat julkisuuteen haltija-puvut, jonka valmistamiseen Keränen oli saanut Kiimingin kunnalta apurahan. Uudessa Oulussa kaivataan tietoa yhdistyvien kuntien aarteista ja vähemmän tunnetuista tarinoista. Kailo ja Keränen ovat nyt tutkineet Kiimingin ja varsinkin sen koskien myyttistä perimää vaihtoehtoisina kulttuurin sisällöntuottajina. He ideoivat ja suunnittelivat erityiset Koitelin suojelushaltijoiden myyttiset asut, joihin käytettiin materiaalina niin Kiimingin kirpputorin kuin Kailon maailmalta keräämien myyttiloimien säikeitä. Kailo kertoi projektin taustoista ja kannusti koitelilaisia jakamaan tietojaan haltijoista toimitettavaan kirjaseen. Jo nyt hän on löytänyt kirjaston kätköistä tietoja, joiden mukaan Koitelin alueella kummittelee ja siellä todellakin on myös nähty koskenhaltija-nainen. Mylly- ja Tulisaareen kaivettiin l600-luvulla matalia väliaikaishautoja vainajille, joten vanhasuomalaisten vainajauskonto ja vainajien palvonta liittynee Koitelin historiaan. Onhan Kiimingistä lisäksi löytynyt ns. jättikirkko sekä kivikautisia esineitä. Kailo kertoo että myyteissä naiset ja vesi ovat perinteisesti kuuluneet yhteen---hyvässä ja pahassa. Naistietäjiä on hukutettu kautta historian luontouskonnon pahoiksi noidiksi leimattuina kirkollisen väkivallan uhreina, mutta koskissa on yhä tänään etsitty voimaa ja väkeä vanhojen uskomusten myötä. Kivutar, kiputyttö, Melattaren sukulaishaltija on heittänyt naisten surua, märyä ja särkyjä kosken kuohuihin ja Melatar puolestaan on kansanrunoissa esitetty koskenlaskijoiden ja veneillä liikkuneiden miesurhojen suojelijana. Melatar-puvun suunnittelussa huomioitiin eheytymisen muodonmuutos kun mustanpuhuva viittaa nostamalla paljastettiin valoisat kangassäikeet ja iloisia nuotteja kuvaava aluskangas. Kailo ja Keränen toivovat, että Koitelin haltijoita kutsutaan suojelemaan uuden Oulun tilaisuuksia, sillä oman kulttuurimme ja perinteidemme syvempi tunteminen on tärkeätä globalistoituvassa, amerikkalaistuvassa maailmassa. Kiimingin haravatytölle on näin luotu sisarhahmot, jotka tulevat keräämään paikallistietoa tulevaisuudessakin. Hannuksen kyläyhteisön aktivisti ja opettaja Hannele Kutilainen kantoi taivaansinistä, merenneitomaista Koitelin koskenhaltija-asua ja viheraktivisti Esteri Ohenoja Melatar-Kivuttaren maan ja tumman kosken väristä asua loitsujen siivittäminä. Kailo ja Keränen halusivat asujen kantajiksi omien kyläyhteisöjensä tai luonnon puolesta aktiivisesti toimineita emoja. Loitsut olivat Oulun ympäristön kalevalaisten naisten, Kirsti Ojalan ja Terttu Välikankaan käsialaa. Niissä vanhaa kalevalakieltä tuotiin uusina tulkintoina ja säkeinä tämän päivän ajankohtaisiksi viesteiksi. Veenemon eli Melattaren loitsu
Loitsu Luontoemolle
|
||
| web | e-mail jukka43(at)gmail.com |