Etusivu

Henkilökuva

Kirjat &
Kirjoituksia,

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

Kapitalismi tiputuksessa, veronmaksajat kipusiskoina

Aikamme kilpailutalous on puolustanut "säästöjä", rakenneuudistuksia ja pienituloisiin kohdistettuja kipeitä päätöksiä muun muassa hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisella. Talousaateliston saamien verohelpotusten on väitetty tihkuvan takaisin kansalle yhteisenä vaurautena. Kansan on ollut pakko joustaa jopa lihavien lehmien aikana. Vaan missä on yhteisesti kasvatetun kakun yhteiset viipaleet? Lienee joku kuorinut kerman päältä? Niin USAn kuin Italian kansalaisten eläkesäästöt ovat päätyneet pörssikeinottelun mustaan aukkoon, osakkeenomistajille, tytäryhtiöille veroparatiiseissa, optiomiljardöörien taskuihin.

Pörssikapitalismilla alkaa olla selvästikin viimeinen myyntipäivä. Jokaisen tulisi pärjätä oman onnensa seppänä ilman valtion tukiverkkoja, mutta yhtiösosialismi-voittojen yksityistäminen ja riskien kansallistaminen-onkin raha-aateliston kohdalla "elvyttämistä". Mitä jos jos siirtäisimme jättisubventiot ulkoistamiseen hurahtaneilta suuryrityksiltä takaisin kansanvallan ja laaja-alaisen hyvinvoinnin rahoituspohjaksi? Kun pankit ja finanssialan muut yritykset joutuvat tiputukseen, apuun kutsutaan ristiriitaisesti juuri veronmaksajat, vaikka he ovat auttaneet takomaan sammon ryöstäjien jättioptiot, joutuen pakkoraossa maksamaan ylikorkeita energia- ja ruokamaksuja yksityistettyjen yritysten hyväksi, palkkajoustojen lisäksi. Uusliberalistisen aatemaailman hullut päivät järjestäneiltä johtajilta tulisi vaatia takaisin heidän ansaitsemattomat, monopoliasemasta koituneet voittonsa. Onhan toimeentulon rajamailla kituvilta kansalaisiltakin, sekä vahingossa "liikaa" rahaa saaneelta päiväkodin henkilökunnaltakin osattu vaatia kaikenlaisia pikkupennosia takautuvasti takaisin. Jos meillä on nyt edessä laihojen lehmien vuodet, joko nyt yhteisestä sammostamme riittää myös tavalliselle kansalle? Vai onko niin, että hyvinvoinnista on säästettävä niin huippu- kuin lama-aikoina, tavalla, joka varmistaa, ettei finanssisäädyltä ja huippupäättäjiltä rikkaudet pääse koskaan ehtymään? Nyt viimeistään tulisi ymmärtää miksi ideologinen yksityistäminen ja valtion omaisuuden realisointi koituvat kuntalaisten päänmenoksi. Sillä miten palvelut tuotetaan, todellakin on väliä. On eri asia saada lakisääteisiä, valtion valvomia palveluita osana perusoikeuksia, kuin ostaa niitä asiakkaana. Kuntien järjestäessä valvotut ja laadultaan riittävät, jatkuvuuden takaavat palvelut, emme ole pörssimaailman alamaisia. Vanhusten saamaan palveluun ei silloin vaikuta kylmät menosupistukset ja tuotto-odotukset. Julkisesti tuotettujen palveluiden hintaa eivät lisää (tai pitäisi lisätä) ahneus, kapitalistinen voiton logiikka ja piittaamattomuus huolenpidon laadusta tai henkilökunnan oikeuksista. Nyt on korkea aika vaikuttaa siihen, etteivät viidakkotalouden villipedot pääse kiinni kituvan kuntatalouden lihaan. Ettei kansanvaltaa ja koko yhteisvastuun palvelujärjestelmää panna lihoiksi. Eniten tarjoavalle.