Etusivu

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


BLOGI


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Kahden kerroksen kansanvalta

Globaali talouskriisi ja sen seuraukset osoittavat uusliberalismia arvostelleiden sosiaalifoorumeiden ja kansalaisjärjestöjen olleen paitsi oikeassa, myös edellä aikaansa. Epäsymmetrisesti eli yrityseliitin eduksi säädelty markkinatalous johtaa herkästi eriarvoistumiseen ja yhteiskunnalliseen epävakauteen, lietsoen väkivaltaa ja aiheuttaen laaja-alaista pahoinvointia. Suomenkin kansalaisjärjestöjen ennustama kehityssuunta ja globaalitaloudesta antamat tulosvaroitukset osuivat oikeaan: "vapaakaupan" politiikka johtaa lopulta ekologiseen kriisiin ja huonompiosaisten taloudellisen vapauden kaventumiseen, jopa absoluuttiseen köyhyyteen. Kansalaisjärjestöt kuten Attac ovat epäilleet markkinoiden kykyä hoitaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, ikään kuin säätelemätön maailmantalous voisi johtaa haavoittuvaisimpien ryhmien kannalta tasapainoiseen ja reiluun lopputulokseen. Tuottavuuden ja vaurauden kasvun tuli talousdogmien mukaan tihkua lopulta alaspäin kansan hyväksi. Miten kävikään? On erikoista, että rakennemuutosten, sopeuttamisen, joustavoittamisen, kilpailukyvyn ja tehokkuuden asiamiehet jaksavat muistuttaa veronmaksajia uusliberalismin ydinarvosta: jokaisen tulee pärjätä omillaan, joustaa muuttuneissa työoloissa, ja luopua "kalliista" ideologiasta, jonka mukaan valtion tulisi "holhota" ja hoitaa meitä vauvasta vaariksi. Erikoista onkin, että samat tahot, jotka levittävät tätä ja talkoohengen/ vapaaehtoistyön ilosanomaa, saavat suurimmat verovaroin maksetut subventiot (esim. Nokia ja muut jättiyritykset). Myös kunnat ulkoistavat lisääntyvästi turvalliseen palkkatyöhön perustuvaa julkista palvelutuotantoa valesäästöjen nimissä yksityissektorille. Lähikokki, lähiruoka, lähikoulu, lähihoiva leimataan tehottomaksi ja kalliiksi, vaikka roskaruoka, roskaviihde, roskatieto, roskapankit ja roskayritykset tulevat paljon kalliimmiksi varsinkin pitkällä tähtäimellä, ja varsinkin kun huomioidaan pikavippi-kulttuurin vaikutukset kuntalaisten terveyteen, sivistykseen, jaksamiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Lähikunnan ja -yhteisvastuun ulkoistamisen myötä olemme siirtyneet konsernikuntaan, jossa ihmisten oikeudet ovat pelkkiä hyödykkeitä, huutokauppatavaraa kuntamarkkinoilla. Lisäksi, kun suuryritysten holtittoman kasinokapitalismin myötä talouden vakaus romahtaa, veronmaksajat huudetaan apuun.

Kahden kerroksen kansanvalta on ottanut haltuun tasa-arvokäsitteet ja kääntänyt ne päälaelleen. Nyt "tasa-arvoista" on se, että veronmaksajat köyhintä mummoa myöten ylläpitävät ostovoimaisten yksityispalveluja ja pörssiyritysten kilpailukykyä. Samaan aikaan hoiva-, koti- ja huolenpitotyöt sälytetään jo muutenkin uuvutetulle naisväelle niin kodeissa kuin naisvaltaisilla aloilla. Kahden kerroksen kansanvallassa voitot yksityistetään, mutta riskit sosialisoidaan. Säätelemätön markkinatalous salli ns. luovan kirjanpidon, pörssikeinottelun ja uhkapelin ihmisten eläkkeillä. Tulos: miljoonat ovat menettäneet kotinsa. Yksityiskansalaisen tulisi nykyeetoksen mukaan hävetä tukiaisia, holhoamista, köyhänapua, julkista turvaverkkoa, mutta suuryritysten kohdalla valtionapu onkin tervetullutta "elvyttämistä". Vapaakaupan käsite onkin myytti; sen vapautta on vapaus yhteiskunnallisesta ja ekologisesta vastuusta, sekä työntekijöiden oikeuksien huomioimisesta. Miksi UPM:n johtajan sallitaan nostaa palkkaansa 50% massairtisanomisten myötä? Kela perii takaisin pienituloisten saamia ylimaksuja. Miksei suurpalkkaisten konsulttien ja roskapankkiirien virheistä (tai rosvouksesta) vaadita korvauksia takaisin veronmaksajille? Vahvemman markkinoita toki säädellään tullein ja tukiaisin, mutta kehitysmaiden ja köyhän väestön tulisi olla vapaata riistaa, ja avata rajat vapaalle halpatyövoiman kierrolle sekä teollisten maiden tuotteiden markkinoille.

Kahtiajakojen aika on todellakin ohi elleivät äänioikeutetut herää pelastamaan mitä kansanvallasta enää on pelastettavissa. Yksityiset palvelut eivät voi tulla halvemmaksi varsinkaan pitkällä tähtäimellä, koska niiden arvot ja päämäärä ovat vastakkaisia kunnan tehtävälle: niiden velvollisuus on takoa voittoja vaikka avuntarvitsijoiden hädän kustannuksella kun taas kunnan rooli on huolehtia kaikista ja taata riittävät palvelut tinkimättä tasa-arvosta ja riittävästä laadusta.


Dosentti Kaarina Kailo on mm. julkaissut pamfletin talousväkivallasta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ekomytologiasta. Hän tutkii myös ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä yhteiskuntia ja toimii monissa kansalaisjärjestöissä (esim. Attac). Hän on myös mm. Kiimingin sivistyslautakunnan jäsen sekä vasemmistonaisten hallituksen varapuhenainen.

 

 

 


| web - hakusana| e-mail jukka.karkkainen(ät) hakusana.net |