Etusivu

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


BLOGI


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Finanssikriisi, riskinsiirtotalous ja tasa-arvo

Viime aikojen finanssi- ja luottokriisit antavat lopullisen tulosvaroituksen kehityksestä, jonka myötä varsinkin naisjärjestöjen pahimmat EU:hun liittymiseen liittyvät pelot ovat toteutuneet; ahneuden siivittämä keinottelutalous on saanut niskaotteen hyvinvointivaltiosta, ajaen vaivihkaa alas yli sadan vuoden aikana saavutettuja perusoikeuksia. EU:n sanktioimassa yhtiövallan hyväksi säännellyssä finanssipolitiikassa on juonteita, jotka ovat tulleet näkyviin vasta finanssikriisin myötä: yhä julkeampi riskien siirto veronmaksajille ja tietyille yhteiskuntaryhmille. On kyse samalla riskien sosialisoimisesta sekä voittojen yksityistämisestä.

EU:n sosiaalinen ulottuvuus

EU:n monissa asiakirjoissa viitataan tasapainoisen "Euroopan sosiaalisen mallin" rakentamiseen. EU:n historian aikana tämä erilaisia kehityskulkuja läpikäynyt ulottuvuus sekä kirjaukset perusoikeuksista ovat monien EU-kannattajien puheissa esimerkkejä unionin positiivisista tavoitteista. Talous-, työllisyys-, sosiaali- sekä ympäristöpolitiikat nähdään toinen toisiaan tukevina vastavuoroisina alueina. Jäsenvaltioiden odotetaan sitoutuvan korkeaan sosiaaliseen suojelun (sosiaalipolitiikan) tasoon, työllisyyden nostamiseen, miesten ja naisten välisten palkka-, sosiaaliturva- ja muiden tavaroissa ja palveluissa olevien perustelemattomien erojen poistamiseen, työmarkkinajärjestön väliseen dialogiin sekä muihin, eurooppalaisille hyvinvointivaltioille soveliaiksi katsottuihin toimintamalleihin. Sananhelinän takaa paljastuu, että EU:n kilpailukyky-liturgia on eräänlainen riskinsiirtotalous joka perustuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteiden vastaisesti enemmän yritysten kilpailumahdollisuuksien kuin kansalaisten oikeuksien turvaamiseen.

Globaalissa kasinokapitalismissa ei suinkaan palkita työnteosta ja ahkeruudesta, vaan holtittomasta riskinotosta keskeisemmiksi EU-tavoitteiksi nostettujen kilpailukyvyn ja talouskasvun nimissä. Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen esitys eläkeiän nostamisesta merkitsee tiivistää etenevän prosessin, jolla eläkeikään ELÄKEIKÄÄ LÄHENEVIEN ehtineiden ulkoistettujen, tai vaikeasti työllistettävien EU-kansalaisten talousahdinkoa syvennetään. Päätökset ovat osoituksia syvästä ristiriidasta sosiaalisten turvatakuiden ja tasa-arvoperiaatteiden sekä toisaalta EU:n taloudellisen ulottuvuuden välillä. EU ei kysy mitä talouselämä voi tehdä yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseksi, vaan miten jopa sosiaaliturva ja palvelut voidaan valjastaa talouselämän etujen edistäjiksi. Hallituksen varakkaita suosivat elvytyskeinot kriisistä selviytymiseksi eivät ole kuitenkaan vain suomalaisia käännöksiä Lissabonin strategiasta, vaan heijastavat päättäjiemme intoa käyttää kriisitunnelmaa tekosyynä porvaritavoitteelleen: hyvinvointivaltio halutaan korvata tarvehankintaan perustuvalla sääty-yhteiskunnalla ja kilpailutaloudella.

Pöyhkeän finanssitalouden uhrilampaat

Kun pääoma etsii yhä uusia sijoituskohteita sosiaali- ja terveyspalveluista, jopa koulutuksesta, kansalaisten tasa-arvo ja sivistysarvot jäävät jalkoihin. Finanssituotteet ja muut riskipitoiset palvelut, joiden vapauttamista sääntelystä EU on ajanut, ovat saaneet rauhassa kehittyä suuren luokan riski- ja keinottelutaloudeksi. Niiden seurauksena on menetetty käsittämättömiä summia veroeuroja ja eläkesäästöjä taivaan tuuliin. Vielä vuonna 2000 eläkerahoista 59 prosenttia oli Esko Seppäsen mukaan sijoitettu kotimaahan palvelemaan Suomen taloutta. Sijoitusuhkapeli on kuitenkin johtanut suomalaisten yhdessä takoman sammon tuottojen valumiseen ulkomaille, osittain myös veroparatiiseihin. Mikäli pörssikurssit eivät lähde uuteen nousuun, on suuri riski, että työeläkelaitosten sijoitustappiot lankeavat maksuun palkansaajille eläkemaksujen korotuksina ja palkanalennuksina. Suomen lakisääteisissä työeläkerahastoissa oli Seppäsen tutkimusten mukaan vuoden 2007 lopussa 122 400 000 000 euroa. Viranomaisten kuuluu valvoa että työeläkeyhtiöt ovat vakavaraisia. Yhtiöiden ylivallasta suhteessa kansanvaltaan kertoo, että niiden painostuksesta vakavaraisuusvaatimuksia löysättiin. Vuoden 2008 alussa työeläkerahastot hupenivat; osakkeiden arvon alenema oli l4 000 000 000 euroa. Seppänen on paljastanut hurjan petoksen: lain mukaan eläsesijoitusten todellinen arvonalenema saadaan salata rahojen todellisilta omistajilta eli nykyisiltä ja tulevilta eläkeläisiltä. Työeläkeyhtiöt saavat jättää osan vakuutusmaksuista toimintapääomiinsa eikä niitä tarvitse kirjata tulevien eläkkeiden katteeksi vanhuuseläkerahastoihin. Sillä tavalla yhtiöt saivat tulevien eläkeläisten rahoista l 000 000 000 euron edun omaksi hyväkseen myös Suomessa.

EU:n herkkäuskoisimmat, luottavaisimmat ja muutoin vähäistä neuvotteluvoimaa omaavat kansanryhmät ovat hyötyneet talouskasvun hedelmistä vähiten. Kaiken kukkuraksi finanssi-instituutiot ovat käyttäneet heidänkin säästöjään uhkapeliensä raaka-aineena, ja nyt he saavat kantaakseen riskien realisoitumisesta koituvan sosiaalisen hinnan. Kun julkinen veropohja ja kuntatalous romahtavat lisääntyneen työttömyyden ja konkurssien myötä, nämä ryhmät pannaan kärsimään suhteettomasti myös niiden palvelujen supistamisena, joita he tarvitsevat entistä enemmän. Tämä ryhmä koostuu pitkälti eläkkeensä menettäneistä ja menettävistä ikäihmisistä Yhdysvalloissa mutta myös Suomessa. Heidän joukkoonsa lukeutuu myös pienen eläkekertymänsä tähden haavoittuvaisia naisia, tai palkansaajia, joiden toimeentuloa jatkuvat joustopakot ja matalapalkkatuet ovat jo kaventaneet. Siis ryhmät, joiden ääni ei paina poliittisessa kentässä ja peleissä.

Finanssimarkkinoiden keinottelutaloudella on erityisiä sukupuolivaikutuksia, mutta molemmat sukupuolet voivat olla yhtä aikaa uuden talouden hyötyjien tai hyväksikäyttäjien subjektinasemassa. Ryhmänä naiset ovat kuitenkin sosialisaationsa ja heille langetetun "luonnollistetun" hoiva- ja huolenpito vastuun tähden riskitalouden erityinen uhrilammas. Naisethan myös tarvitsevat kipeimmin kriisien myötä heikentyviä julkisia palveluja voidakseen yhdistää perheen ja työn.

Jo ennen finanssikriisiä, tutkijat viittasivat globaalitalouden sukupuolivaikutuksiin "köyhyyden naisistumisena ja vallan miehistymisenä". Osana riskiensiirtotaloutta, matalapalkka- ja joustotyövoimaksi alistetut naiset edustavat talouden kaasupoljinta ja toimivat suhdannepuskureina, joiden kilpailukyvyttömät palkat ja työehdot takaavat suuryritysten voitot. Toki miehetkin kelpaavat joustotyövoimaksi, mutta erityisesti Aasian kuuliaisten ja nöyrien nuorten naisten näppärät sormet ja joustava asenne ovat tehneet heistä haluttua työvoimaa. Suomen oikeisto on myös pyrkinyt luomaan Suomeen vastaavanlaiset naisista ja maahanmuuttajista koostuvan joustotyövoiman. Monet turvallisesta palkkatyöstä nauttineet kunta-alan naiset ovat myös päätyneet pakkoyrittäjiksi niin hoiva- kuin siivousalalla kuntien ulkoistettua taloussuhdanteiden riskit heille.

EU:n "sosiaalisesta ulottuvuudesta" annettu irvokas signaali on, ettei sääntely, tulonsiirtopolitiikka ja verotus tule kohdistumaan niihin hyvinvoiviin tahoihin, ylimpiin tuloluokkiin ja keinottelukastiin, jotka ovat ajaneet sosiaaliturvan ja palvelut ahdinkoon riskikäytöksellään. Päinvastoin, kasinokapitalismin joutuessa tiputukseen, kipusiskoiksi huudetaan jälleen veronmaksajat. Kun valtion velanhoidon keinovalikoimaan vielä lisätään kiinteistöverojen korotus, nähdään, että köyhimpien ja pienituloisten taakkaa lisätään samalla kuin piiloinen, eriarvoistava "tasavero" etenee.

Rahanvalta on saanut tyrmistyttävän niskaotteen kansanvallasta, kuten lex nokiat ja sivistysyliopiston kaappaus elinkeinoelämälle osoittavat. EU JA PERUSTUSLAILLISEN SOPIMUKSEN LUONNOS TOIMIVAT tämän yhtiövallankumouksen toteuttajana. Utopistisia ehdotuksia tulee silti esittää: ON ROHKEASTI ALETTAVA KOKO EU:N SOPIMUSTEN JA INSTITUUTIOIDEN VISIOIDEN JA YHTIÖVALLAN REMONTTI, KÄÄNNETTÄVÄ SUUNTAA TAKAISIN LÄHIDEMOKRATIAN JA ETEENPÄIN KANSALLISEN OMAVARAISUUDEN SUUNTAAN. Varallisuusvero ja aidosti progressiivinen verotus takaisin, kaikkien tulolähteiden yhteisverotus ilman pääomatulojen erityiskohtelua, Tobinin vero, veroparatiisit kiinni EU-TASOLLA ja verokarhu ylimmän tulodesiilin vapaamatkustajien lompakoille. Toisaalta, ehkä nämä jatkuvat heikennykset pyrkivätkin tasa-arvon edistämiseen: lisäämällä naiseläkeläisten arjen kurjuutta osana tehokkuuden ja tuottavuuden hyötyajattelua, heidät ehkä saadaan siirrettyä taseissa nopeammin "poistoiksi;" tällä menolla tämä väki vielä ulkoistaa itse itsensä tuonpuoleiseen, ja silloin epätasa-arvo miesten ja naisten elinikäodotteessa kapenee. On korkea aika näyttää vihreätä valoa punaisemmalle, inhimillisemmälle EU-politiikalle.

Dosentti ja tutkija Kaarina Kailo on Vasemmistonaisten varapuhenainen, (tai varapuheenjohtaja) Kiimingin kunnanvaltuutettu ja Kansanedustajaehokas

Tärkeitä tilastoja vuodelta 2007

Yksineläjistä naisia oli 55.5 prosenttia eli 555 122. Perheistä, joissa oli vain äiti ja lapsia, oli vuonna 2008 yhteensä l50 251. Naisista l9.6 prosenttia on eronneita tai leskiä. kun taas miehillä vastaava luku on lähes puolet pienempi, l0, 4 %. Toimeentulotuen saajista 70 prosenttia on yksineläjiä. Yksinelävistä toimeentulotuen saajista naisia on 40 prosenttia. Maailman koko väestön köyhistä yli 70 prosenttia on naisia. Naisten pienituloisuus sijoittuu eri ikävaiheisiin kuin miesten. Noin puolet pienituloisista naisista oli 654 vuotta täyttäneitä. Miehillä pientituloisuus on ollut yleisintä 25-64 -vuotiaana ja ikääntyneiden miesten pienituloisuus on ollut vähäistä. Lähde, Tilastokeskus, Stakes


Vuonna 2005 naisten osuus oli toiseksi suurin terveydenhuollon asiantuntijoista (87,1 %), palvelu- ja suojelu- ja hoitotyöntekijöistä (82,6 %), opettajista ja muista opetusalan erityisasiantuntijoista 67 prosenttia. Kuntasektorilta leikattiin työpäivinä mitaten l4% työvoimasta l991-94, ja vuonna l997 alle 35-vuotiaiden osuus kuntasektorilla oli 24 %, yksityisellä 37 %. Terveydenhoitoalan työntekijöiden kokema kiire on aikavälillä l977-97 lisäksi enemmän kuin kaksinkertaistunut, opetusalalla puolitoistakertaistunut. Jo silloin potilaat olivat entistä huonokuntoisempia ja koululaiset entistä levottomampia. Terveydenhoitohenkilöstön henkinen uupumus kasvoi vuosina l993-94 85 %. 1990- luvun puolivälissä joka kolmas julkisen alan palkkalainen sanoi lisäksi rasittuvansa uusista vaatimuksista. Joka viides teki ylitöitä korvauksetta, koska korvaamiseen ei ollut rahaa. Vuonna l995 kaksi kolmesta sairaalatyöntekijästä kärsi kiristyneestä työtahdista ja joka toinen heistä valitti, että henkinen väsyminen oli alkanut heijastua päänsärkynä, vatsavaivoina, niska- ja hartiakipuina. Mitä tuottavammaksi sairaalan hoitoyksikkö oli trimmattu, sitä suurempi oli pitkien sairauspoissaolojen, itseraportoidun psyykkisen rasittuneisuuden sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien todennäköisyys (Siltala 2004, 244). Viime vuonna masennuksesta johtuvat eläkkeet lisääntyivät erityisesti 50-60 -vuotiaitten naisten piirissä. Jo 60 % työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia päätyvistä on naisia. Eläketurvakekuksen mukaan masennus aiheutti viime vuonna työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkemoon 413 milj. euron kustannukset (HS 22.3.08). Suuri osa juontaa kuntien säästöistä. Vakuutusyhtiöt kaatavat vielä suolaa näihin haavoihin: ne ovat evänneet henkivakuutukset 40%:lta hakijoiltaan masennus-diagnoosin tähden.

Tilastokeskuksen vuoden 2007 tilastot sukupuolen mukaan segregoituneista työmarkkinoistamme paljastavat, että alat, joihin elvytystoimet kohdentuvat ovat yksipuolisesti miesvaltaisia aloja. Suomessa oli vuonna 2005 yhteensä 2 098 000 palkansaajaa, joista vajaa puolet (48 %) naisia. Naispalkansaajista noin viidennes työskenteli työntekijöinä, yli puolet alempina toimihenkilöinä ja vajaa neljännes ylempinä toimihenkilöinä. Miespalkansaajista puolet oli työntekijöitä, reilu viidennes alempia toimihenkilöitä ja 29 prosenttia ylempiä toimihenkilöitä. Vuonna 2005 työllisistä naisista kahdeksan prosenttia työskenteli yrittäjinä tai yrittäjäperheenjäseninä, miehistä 16 prosenttia. Kaikista yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä valtaosa oli miehiä, naisia oli yrittäjistä vajaa kolmannes. Työnantajayrittäjistä vain vajaa neljännes oli naisia ja yksinyrittäjistä 39 prosenttia (Vaaka vaaterissa. Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2006. Tilastokeskus 2007, 36-37). Kenen kilpailukykyä Suomessa siis edistetään jättitukiaisilla suuryrityksille?
Vuonna 2005 naisten osuus oli suurin asiakaspalvelutyöntekijöissä (88,3 %). Seuraavaksi tulivat terveydenhuollon asiantuntijat (87,1 %), palvelu- ja suojelu- ja hoitotyöntekijät (82,6 %). Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijöistä 79 prosenttia oli naisia, toimistotyöntekijöistä 77 prosenttia. Malleista, myyjistä ja tuote-esittelijöistä oli 70 prosenttia ja opettajista ja muista opetusalan erityisasiantuntijoista 67 prosenttia. SOTE-, koulutus- ja hoiva-alat ovat siis vahvasti naisten tarvitsemia ja naisia työllistäviä palveluja, joten niillä käyttöönotetut opettajien, koulukuraattorien, psykologien, siivoojien ja muun henkilökunnan supistukset, lomautukset, ulkoistamiset ja virkojen jäädytykset eivät ole sukupuolineutraalia politiikkaa. Missä ovat niiden tuet? Ari Ojapellon (2006) mukaan vuonna 1980 toimitusjohtaja sai keskimäärin 42 kertaa paremman korvauksen työstään kuin palkansaaja. Vuonna 1999 suhde oli 475-kertainen. 2000-luvulla erot ovat vain kasvaneet. Vuosina 1990-2000 rikkaimman kymmenyksen tulot kasvoivat noin 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin, noin 50 000 suomalaisen tulot kasvoivat samaan aikaa 122 prosenttia. Nokialle maksetun rahan osuus on ollut vuosina 1997-2005 keskimäärin 6,3 prosenttia Tekesin jakamasta rahasta eli n. 106 miljoonaa euroa. Muutkin rahan tarpeessa olevat megayhtiöt ovat saaneet veronmaksajien miljoonatukiaisia kuten Metso (n. 55 milj.), Orion (n.32 milj), ABB Suomi (n. 17 milj), Fortum (11 milj), Kone (n. 13 milj), Outokumpu (n. 23 milj), Stora Enso (n. 10 milj), UPM-Kymmene (n. 7 milj) jne. (Ojapelto 2006, 242).



| web - hakusana| e-mail jukka.karkkainen(ät) hakusana.net |