|
||
Finanssikriisi, riskinsiirtotalous ja tasa-arvoViime aikojen finanssi- ja luottokriisit antavat lopullisen tulosvaroituksen kehityksestä, jonka myötä varsinkin naisjärjestöjen pahimmat EU:hun liittymiseen liittyvät pelot ovat toteutuneet; ahneuden siivittämä keinottelutalous on saanut niskaotteen hyvinvointivaltiosta, ajaen vaivihkaa alas yli sadan vuoden aikana saavutettuja perusoikeuksia. EU:n sanktioimassa yhtiövallan hyväksi säännellyssä finanssipolitiikassa on juonteita, jotka ovat tulleet näkyviin vasta finanssikriisin myötä: yhä julkeampi riskien siirto veronmaksajille ja tietyille yhteiskuntaryhmille. On kyse samalla riskien sosialisoimisesta sekä voittojen yksityistämisestä. EU:n sosiaalinen ulottuvuusEU:n monissa asiakirjoissa viitataan tasapainoisen "Euroopan sosiaalisen mallin" rakentamiseen. EU:n historian aikana tämä erilaisia kehityskulkuja läpikäynyt ulottuvuus sekä kirjaukset perusoikeuksista ovat monien EU-kannattajien puheissa esimerkkejä unionin positiivisista tavoitteista. Talous-, työllisyys-, sosiaali- sekä ympäristöpolitiikat nähdään toinen toisiaan tukevina vastavuoroisina alueina. Jäsenvaltioiden odotetaan sitoutuvan korkeaan sosiaaliseen suojelun (sosiaalipolitiikan) tasoon, työllisyyden nostamiseen, miesten ja naisten välisten palkka-, sosiaaliturva- ja muiden tavaroissa ja palveluissa olevien perustelemattomien erojen poistamiseen, työmarkkinajärjestön väliseen dialogiin sekä muihin, eurooppalaisille hyvinvointivaltioille soveliaiksi katsottuihin toimintamalleihin. Sananhelinän takaa paljastuu, että EU:n kilpailukyky-liturgia on eräänlainen riskinsiirtotalous joka perustuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteiden vastaisesti enemmän yritysten kilpailumahdollisuuksien kuin kansalaisten oikeuksien turvaamiseen. Globaalissa kasinokapitalismissa ei suinkaan palkita työnteosta ja ahkeruudesta, vaan holtittomasta riskinotosta keskeisemmiksi EU-tavoitteiksi nostettujen kilpailukyvyn ja talouskasvun nimissä. Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen esitys eläkeiän nostamisesta merkitsee tiivistää etenevän prosessin, jolla eläkeikään ELÄKEIKÄÄ LÄHENEVIEN ehtineiden ulkoistettujen, tai vaikeasti työllistettävien EU-kansalaisten talousahdinkoa syvennetään. Päätökset ovat osoituksia syvästä ristiriidasta sosiaalisten turvatakuiden ja tasa-arvoperiaatteiden sekä toisaalta EU:n taloudellisen ulottuvuuden välillä. EU ei kysy mitä talouselämä voi tehdä yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseksi, vaan miten jopa sosiaaliturva ja palvelut voidaan valjastaa talouselämän etujen edistäjiksi. Hallituksen varakkaita suosivat elvytyskeinot kriisistä selviytymiseksi eivät ole kuitenkaan vain suomalaisia käännöksiä Lissabonin strategiasta, vaan heijastavat päättäjiemme intoa käyttää kriisitunnelmaa tekosyynä porvaritavoitteelleen: hyvinvointivaltio halutaan korvata tarvehankintaan perustuvalla sääty-yhteiskunnalla ja kilpailutaloudella. Pöyhkeän finanssitalouden uhrilampaatKun pääoma etsii yhä uusia sijoituskohteita sosiaali- ja terveyspalveluista, jopa koulutuksesta, kansalaisten tasa-arvo ja sivistysarvot jäävät jalkoihin. Finanssituotteet ja muut riskipitoiset palvelut, joiden vapauttamista sääntelystä EU on ajanut, ovat saaneet rauhassa kehittyä suuren luokan riski- ja keinottelutaloudeksi. Niiden seurauksena on menetetty käsittämättömiä summia veroeuroja ja eläkesäästöjä taivaan tuuliin. Vielä vuonna 2000 eläkerahoista 59 prosenttia oli Esko Seppäsen mukaan sijoitettu kotimaahan palvelemaan Suomen taloutta. Sijoitusuhkapeli on kuitenkin johtanut suomalaisten yhdessä takoman sammon tuottojen valumiseen ulkomaille, osittain myös veroparatiiseihin. Mikäli pörssikurssit eivät lähde uuteen nousuun, on suuri riski, että työeläkelaitosten sijoitustappiot lankeavat maksuun palkansaajille eläkemaksujen korotuksina ja palkanalennuksina. Suomen lakisääteisissä työeläkerahastoissa oli Seppäsen tutkimusten mukaan vuoden 2007 lopussa 122 400 000 000 euroa. Viranomaisten kuuluu valvoa että työeläkeyhtiöt ovat vakavaraisia. Yhtiöiden ylivallasta suhteessa kansanvaltaan kertoo, että niiden painostuksesta vakavaraisuusvaatimuksia löysättiin. Vuoden 2008 alussa työeläkerahastot hupenivat; osakkeiden arvon alenema oli l4 000 000 000 euroa. Seppänen on paljastanut hurjan petoksen: lain mukaan eläsesijoitusten todellinen arvonalenema saadaan salata rahojen todellisilta omistajilta eli nykyisiltä ja tulevilta eläkeläisiltä. Työeläkeyhtiöt saavat jättää osan vakuutusmaksuista toimintapääomiinsa eikä niitä tarvitse kirjata tulevien eläkkeiden katteeksi vanhuuseläkerahastoihin. Sillä tavalla yhtiöt saivat tulevien eläkeläisten rahoista l 000 000 000 euron edun omaksi hyväkseen myös Suomessa. EU:n herkkäuskoisimmat, luottavaisimmat ja muutoin vähäistä neuvotteluvoimaa omaavat kansanryhmät ovat hyötyneet talouskasvun hedelmistä vähiten. Kaiken kukkuraksi finanssi-instituutiot ovat käyttäneet heidänkin säästöjään uhkapeliensä raaka-aineena, ja nyt he saavat kantaakseen riskien realisoitumisesta koituvan sosiaalisen hinnan. Kun julkinen veropohja ja kuntatalous romahtavat lisääntyneen työttömyyden ja konkurssien myötä, nämä ryhmät pannaan kärsimään suhteettomasti myös niiden palvelujen supistamisena, joita he tarvitsevat entistä enemmän. Tämä ryhmä koostuu pitkälti eläkkeensä menettäneistä ja menettävistä ikäihmisistä Yhdysvalloissa mutta myös Suomessa. Heidän joukkoonsa lukeutuu myös pienen eläkekertymänsä tähden haavoittuvaisia naisia, tai palkansaajia, joiden toimeentuloa jatkuvat joustopakot ja matalapalkkatuet ovat jo kaventaneet. Siis ryhmät, joiden ääni ei paina poliittisessa kentässä ja peleissä. Finanssimarkkinoiden keinottelutaloudella on erityisiä sukupuolivaikutuksia, mutta molemmat sukupuolet voivat olla yhtä aikaa uuden talouden hyötyjien tai hyväksikäyttäjien subjektinasemassa. Ryhmänä naiset ovat kuitenkin sosialisaationsa ja heille langetetun "luonnollistetun" hoiva- ja huolenpito vastuun tähden riskitalouden erityinen uhrilammas. Naisethan myös tarvitsevat kipeimmin kriisien myötä heikentyviä julkisia palveluja voidakseen yhdistää perheen ja työn. Jo ennen finanssikriisiä, tutkijat viittasivat globaalitalouden
sukupuolivaikutuksiin "köyhyyden naisistumisena ja vallan miehistymisenä".
Osana riskiensiirtotaloutta, matalapalkka- ja joustotyövoimaksi alistetut
naiset edustavat talouden kaasupoljinta ja toimivat suhdannepuskureina,
joiden kilpailukyvyttömät palkat ja työehdot takaavat suuryritysten
voitot. Toki miehetkin kelpaavat joustotyövoimaksi, mutta erityisesti
Aasian kuuliaisten ja nöyrien nuorten naisten näppärät
sormet ja joustava asenne ovat tehneet heistä haluttua työvoimaa.
Suomen oikeisto on myös pyrkinyt luomaan Suomeen vastaavanlaiset
naisista ja maahanmuuttajista koostuvan joustotyövoiman. Monet turvallisesta
palkkatyöstä nauttineet kunta-alan naiset ovat myös päätyneet
pakkoyrittäjiksi niin hoiva- kuin siivousalalla kuntien ulkoistettua
taloussuhdanteiden riskit heille. Dosentti ja tutkija Kaarina Kailo on Vasemmistonaisten varapuhenainen, (tai varapuheenjohtaja) Kiimingin kunnanvaltuutettu ja Kansanedustajaehokas Tärkeitä tilastoja vuodelta 2007Yksineläjistä naisia oli 55.5 prosenttia eli 555 122. Perheistä, joissa oli vain äiti ja lapsia, oli vuonna 2008 yhteensä l50 251. Naisista l9.6 prosenttia on eronneita tai leskiä. kun taas miehillä vastaava luku on lähes puolet pienempi, l0, 4 %. Toimeentulotuen saajista 70 prosenttia on yksineläjiä. Yksinelävistä toimeentulotuen saajista naisia on 40 prosenttia. Maailman koko väestön köyhistä yli 70 prosenttia on naisia. Naisten pienituloisuus sijoittuu eri ikävaiheisiin kuin miesten. Noin puolet pienituloisista naisista oli 654 vuotta täyttäneitä. Miehillä pientituloisuus on ollut yleisintä 25-64 -vuotiaana ja ikääntyneiden miesten pienituloisuus on ollut vähäistä. Lähde, Tilastokeskus, Stakes
Tilastokeskuksen vuoden 2007 tilastot sukupuolen
mukaan segregoituneista työmarkkinoistamme paljastavat, että
alat, joihin elvytystoimet kohdentuvat ovat yksipuolisesti miesvaltaisia
aloja. Suomessa oli vuonna 2005 yhteensä 2 098 000 palkansaajaa,
joista vajaa puolet (48 %) naisia. Naispalkansaajista noin viidennes työskenteli
työntekijöinä, yli puolet alempina toimihenkilöinä
ja vajaa neljännes ylempinä toimihenkilöinä. Miespalkansaajista
puolet oli työntekijöitä, reilu viidennes alempia toimihenkilöitä
ja 29 prosenttia ylempiä toimihenkilöitä. Vuonna 2005 työllisistä
naisista kahdeksan prosenttia työskenteli yrittäjinä tai
yrittäjäperheenjäseninä, miehistä 16 prosenttia.
Kaikista yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä
valtaosa oli miehiä, naisia oli yrittäjistä vajaa kolmannes.
Työnantajayrittäjistä vain vajaa neljännes oli naisia
ja yksinyrittäjistä 39 prosenttia (Vaaka vaaterissa. Sukupuolten
tasa-arvo Suomessa 2006. Tilastokeskus 2007, 36-37). Kenen kilpailukykyä
Suomessa siis edistetään jättitukiaisilla suuryrityksille?
|
||
| web | e-mail jukka43(at)gmail.com |