Etusivu

Henkilökuva

Kirjat &
Kirjoituksia,

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Lehtiartikkeli ©Kaarina Kailo

Elvytys tarpeen niin mies- kuin naisvaltaisilla aloilla

Suvauksella tarkoitetaan sukupuolivaikutusten huomioimista kaikessa päätöksenteossa, talousarviot, lisä- ja kriisibudjetit mukaan lukien. Viime aikoina paljastuneet korkean tason finanssirötökset, kasinokapitalismin ylilyönnit ja pyramidihuiputukset ovat verrattavissa Titanic ilmiöön. Tiedossaollut, mutta tarkoitushakuisesti vähätelty tai kiistetty tieto pinnan alla vaanineesta jäävuoresta ei saanut laivan johtoa hidastamaan vauhtia. Vauhtisokeus, piittaamattomuus riskeistä, rahanhimo ja kilpailukykyhurmio ovat estäneet talouseliittiä ja heidän neuvonantajiaan myöntämästä sen, minkä kansalaisjärjestöt ovat tiedostaneet ja josta ne ovat yrittäneet herättää keskustelua jo kymmeniä vuosia—kilpajuoksu pohjalle ja kyltymätön ahneus johtavat lopulta kestämättömään lopputulokseen niin ekosysteemien kuin ihmiskunnan näkökulmasta. Lisäksi ilmastonlämpenemisen, ruokakriisin, raaka-aine- ja energiahintojen korotusten vaikutukset ovat yhtä epäsymmetrisiä kuin varallisuuden uusjako. Kolmannen luokan matkustajat rynkyttävät turhaan suljettuja portteja. Nyt näemme yhä selvemmin kuinka riskien sosialisoimisen ja voittojen yksityistämisen myötä kaikista köyhimmistä ja haavoittuvaisimmista ryhmistä maailmassa tehdään kriisien maksumiehiä ja –naisia. Kotinsa ja eläkkeensä menettäneillä amerikkalaisilla ei ole jäljellä edes lainaperusteista ostovoimaa puhumattakaan mahdollisuudesta hankkia luottoa koulutukseen. Koska naiset muodostavat 75% maailman köyhistä, ja vanhemmuuden taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset kasaantuvat edelleenkin heille (varsinkin yksinhuoltajille), kaikki kriisit vaikuttavat heihin ja heidän lapsiinsa erityisen raskaasti, kohtuuttomasti ja epätasaisesti.

Maailmanpolitiikassa on lopultakin kuitenkin myönnetty, että kasinokapitalismille ja hullujen päivien markkinataloudelle tarvitaan selvempiä pelisääntöjä, jopa sääntelyä. On tietenkin positiivista, että on alettu pohtia jonkintasoista paluuta keynesiläisiin taloudenhoidon arvoihin muun muassa laskusuhdanteessa tarpeellisten elvytyspakettien muodossa. Mutta kohdistuvatko ne edelleen lähinnä samoille tahoille, joiden vastuuton riskikäyttäytyminen, spekulatiivinen finanssipolitiikka ja voittojenkasvattamisen himo myötävaikuttivat tai jopa aiheuttivat kriisimme? Pankkien sallitaan ylläpitää kohtuuttomia palvelumaksujaan samaan aikaan kun veronmaksajat pakotetaan osallistumaan ”pankkisolidarisuuteen” ja finanssialan ongelmien ratkaisemiseen jättitukiaisin.

On tietenkin hyvä, että lamaa ja taantumaa pyritään hillitsemään suunnittelemalla panostusta tie- ja ratainvestointeihin, rakennusprojekteihin ja ns. siltarumputyöllisyyteen. Luemmekin lähes päivittäin tukipaketeista aloille, jotka ovat erityisen miesvaltaisia: finanssisektori, rakennusala ja tietenkin innovatiivisiksi luokitellut teknologia-alat, joista Aalto-yliopisto on jo ennen kriisiä saanut erityiskohtelua. Samaan aikaan naisvaltaisten humanististen, kasvatus- ja sosiaalialojen väitetty ”tuottamattomuus” ja siitä juontava aliresurssointi ahdistaa näiden alojen työntekijöitä. Miten heidän käy elinkeinovetoisessa yliopisto- ja koulutusmaailmassa ja yksityistämiseen innostuneessa terveydenhuollossa?

Missä viipyvät elvytyspaketit naisvaltaisille aloille?

Valtion tuottavuusohjelmaa on kritisoitu täysin väärin ajoitetuksi ja kohdistetuksi. Mutta kuinka saada hallitus myöntämään, että valtion ja kunnan viroissa työpaikkansa ovat viimeisten 30 vuoden aikana menettäneet juuri suuri osa naistyöntekijöistä, olipa kyse PARAS- hankkeen uudelleenjärjestelyistä tai muista rakenneuudistuksista. On tunnettu tosiasia, että julkisen sektorin SOTE-, koulutus- ja hoiva-alat ovat juuri naisvaltaisia reviirejä, joten niillä käyttöönotetut opettajien, koulukuraattorien, psykologien, siivoojien ja muun henkilökunnan supistukset, lomautukset, ulkoistamiset ja virkojen täyttämättäjättämiset kohdistuvat varsin yksipuolisesti n. 80 prosenttisesti naisvaltaiseen ammattiryhmään. On selvää, että myös miesvaltaiset metsä-, metalli- , rakennus- ja jopa IT-alat ovat kriisissä jatkuvien YT-neuvottelujen ilmapiirissä. Mutta myös silloin, kun suunnitellaan elvytyspaketteja ja hätäapua, on huomioitava kaikki työntekijäryhmät. Naisia ei tule enää nähdä reservi-, jousto- tai aputyövoimana, ja tulee huomioida yksinhuoltajaperheiden suuri määrä. Toisaalta, pahin mahdollinen tilanne lienee äidin ja isän samanaikaiset yt-neuvottelut ja kunnallisten tukiverkostojen alasajo. Naisvaltaisten alojen palkkamalttia ja pakkojoustoja on puolusteltu alojen ”tuottamattomuudella.” On kuitenkin kestämätöntä väittää, että satsaukset automatisointiin, koneisiin, teihin ja ratoihin olisivat enemmän tuottavia kuin ihmisten hoitaminen ja palvelut. Missä siis viipyvät naisvaltaisten alojen elvytystoimenpiteet?

Työolobarometrien mukaan toivo katosi julkiselta sektorilta jo vuonna l993, kun supistusten kierre alkoi ja pienemmälle porukalle sälytettiin isomman porukan työt keskinäisen syyttelyn ilmapiirissä. Kuntasektorilta leikattiin työpäivinä mitaten l4% työvoimasta l991-94 ja suunta on jatkunut yhä pahempana. Kunta-ala jäi ylikuormitettujen, ikääntyvien kutsumusnaisten alueeksi. Opettaja, lääkäri tai hoitaja joutuu helposti tekemään kahden työt, kun sijaisia ei palkata. Potilaat ovat entistä huonokuntoisempia ja koululaiset entistä levottomampia. Myös Suomessa sekä tuloerot, että miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat kasvaneet. Tuloerot kasvoivat myös maan sisällä. Suurimmillaan erot ovat Uudenmaan ja Lapin maakunnan välillä (Pikkala 2003). Nainen elää entistä useammin yksin vanhuuttaan, vaikka on itse hoivannut aiemmin vanhentuneita. Riittämättömät eläkkeet ja vanhustenhuollon kriisi ovat myös vanhenevien naisten ongelma, sillä naiset elävät keskimääräisesti miehiä pitempään. Prekarisaatio, elämän epävarmuuden lisääntyminen kohtaa naisia kaikissa ikäluokissa ja monin eri tavoin. Vakinaisista kuntatyöntekijöistä 57%:lla oli vuosituhannen vaihteessa jokin lääkärin toteama pitkäaikaissairaus (Siltala 2004, 245). Vaikka tiedot tulee päivittää, olisi ihmeellistä jos tilanne olisi parantunut tuottavuusohjelmien ja kuntaliitosten myötä. Päinvastoin, jatkuvat leikkaukset, supistukset ja alasajot ovat mitä todennäköisimmin vain kärjistäneet tilannetta. Itse asiassa, vuoden 2008 Tasa-arvobarometrin mukaan miehet pitävät työpaikkoja tasa-arvoisempina kuin naiset. Naisista noin kolmasosa kokee työssä haittaa sukupuolestaan palkkauksessa, uralla etenemisessä ja ammattitaidon arvostuksessa. Miehet kokevat huomattavasti vähemmän haittaa sukupuolestaan työssä kuin naiset. Naiset kokevat miehiä enemmän haittaa sukupuolestaan myös työsuhde-etujen ja tiedon saamisessa, koulutukseen pääsyssä, työpaineiden jakautumisessa, työsuhteen jatkuvuudessa, työtulosten arvioinnissa ja työn itsenäisyydessä. Kokemuksissa sukupuolten välisestä tasa-arvosta työpaikoilla ei ole siis tasa-arvobarometrin mukaan juurikaan tapahtunut muutosta kymmenen viime vuoden aikana. Esimerkiksi Kiimingin sivistyslautakunnan odotetaan v. 2009 supistavan menojaan niin suuressa mittakaavassa, että on puhuttu jopa lukion sulkemisesta. Missä siis viipyvät naisvaltaisen julkisen sektorin elvytyspaketit, pääministeri Vanhanen? Jos Matti onkin monessa kukkarossa, erityisesti se on Maijan kukkarossa.

 

Dosentti ja tietokirjailija Kaarina Kailo on vasemmistoliiton naisten Valtikan varapuhenainen ja eduskuntavaaliehdokas.


| web | e-mail jukka43(at)gmail.com |