Kaarina Kailo :: kansalaissivut - vasemmistoliitto -logo


Etusivu

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


BLOGI


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Aktiivisen ikääntymisen teemavuonna perusoikeudet kuntoon

Uuden Oulun Ikäihmisten vaikuttajaryhmä on valmistellut uutta organisaatiomallia, jäsenten valintakriteerejä ja toimintasääntöä Osallisuuden ja vaikuttamisen toimikunnan nimeämänä elimenä. Puheenjohtajaksi valittiin 31.1.2012 Kaarina Kailo Kiimingistä, ja varapuheenjohtajiksi Eino Laaksonen. Mandaattiimme sisältyy ikäihmisten, poliittisten päättäjien, johdon ja työntekijöiden laajeneva vuorovaikutus liittyen elinympäristön, asumisen, liikenteen ja palvelujen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Linjauksiin sisältyy myös erityisesti heikommassa asemassa olevan ikääntyvän väestön tukeminen ja kannustaminen osallisuuteen. Alueelliseen toimintamalliin kuuluvat v. 2013 aloitettaviksi kaavaillut ”ikäihmisten neuvosto,” ”kansankäräjät” ja ”kaupunkikokous”, joilla EU:n aktiivisen ikääntymisen teemavuoden tavoitteita jalkautetaan.

Yhdistymishallitus ja –sopimus ovat asettaneet visioillemme niitä mutkistavia ja rajaavia reunaehtoja, joten kädenvääntö jatkuu tällä hetkellä siitä, saammeko läpi kaikki palkkiollisiin vanhusneuvostoihin ja omaan budjettiin ja aitoon päätösvaltaan liittyvät vaatimuksemme. Haluamme estää sen, ettei aktiivisen ikääntymisen retoriikalla toteuteta uusliberalistista linjaa muuttaa mahdollisimman suuri osa yhteiskunnallisista palveluista yrittäjäehtoiseksi voitontavoitteluksi ja sen pilarina toimivaksi yksisuuntaiseksi, vaihtoehdottomaksi vapaaehtoistyöksi.

Samaan aikaan pidämme kaikkien kansalaisten, varsinkin sukupolvien välisen vuorovaikutuksen ja aktiivisen osaamis-vaihdon ja yleisen osallistamisen edistämistä erittäin tärkeänä. On kyse sen selkiyttämisestä, kenen nimissä ja kenen edun näkökulmasta vapaaehtoisuutta lisätään, ja osallistuvatko siihen niin virkamiehet ja päättäjät, luottamushenkilöt ja yritykset vaikkapa osana työpäiväänsä, vai onko kyse pakkohyväntekeväisyyden lisäämisestä varsinkin omais-, lasten- ja sairaiden hoidon suhteen. Vapaaehtoisuus ei saa olla varsinkaan naisvaltaisten ja naistapaisen hoivatyön teettämistä yhä halvemmalla tai jopa ilmaiseksi verovarojen siirtyessä ”tuottavampiin” eli miesvaltaisen vientisektori-, innovaatio- ja taloustoiminnan suuntaan. Keskeisenä toimikunnassamme on pidetty seniorien osallisuuden huomioimista osana uuden Oulun johtamista, viestintää sekä osallisuuden ja vaikuttamisen koulutusta. Miltä kaikki tavoitteemme vaikuttavat EU:n ikäpoliittisten linjausten ja vanhuspalvelulain ehdotuksen näkökulmasta? Nähdäänkö työmme aitona osallistumisena vai jätetäänkö meidät porina- ja puuhastelukerhoksi?

UUDEN OULUN IKÄIHMISTEN VAIKUTTAJARYHMÄN JOHTO HUOLISSAAN VANHUSPALVELULAIN LUONNOKSESTA

”Uudessa Oulussa jokainen kuuluu ja vaikuttaa” – toimintaohjelma hyväksyttiin, joten nyt on yhdistymishallituksen päättäjien H-hetki lunastaa kauniit puheet ja lupaukset osallistavasta uudesta demokratiasta. Toisaalta, juuri julkaistu vanhuspalvelulaki-ehdotus herätti suuria odotuksia, koska vanhusasiainvaltuutetun virkaa ja subjektiivisia oikeuksia on odotettu puolueiden luvatessa hoitaa ne kuntoon vaaleista toiseen jo 20 vuoden ajan. Lakisääteistä vanhusneuvostoa ja muita osallisuuden elimiä on odotettu Oulussakin. Eniten ikäihmisiä huolestuttavat kuitenkin juuri ne seikat, joihin lakiluonnoksen tuli ottaa lopullisesti kantaa sitovien lakien—henkilökuntamitoituksen ja sanktioitavan toiminnan muodossa. Niitä ei tullut.

Vanhuspalvelulaki-esitys tulee mielestämme palauttaa saman tien valmisteluun, koska ikäihmisten eriarvoistuminen palveluissa ja suoranainen heitteillejättö on Suomen kansainvälisesti noteerattu häpeäpilkku. Lakiehdotukseen kirjattu suositus vastuuhenkilöistä ei vakuuta, sillä kunnon sanktiot ja kohdennettu minimi-mitoitus eivät edelleenkään estä heitä yliarvioimasta hoidettavien kuntoa säästösyistä.

Superin, Valviran ja lukuisten tutkimusten mukaan hoitohenkilökunnan määrä ei ole ollut Suomessa riittävästi suositusten mukaista tai edes ihmisarvoista. Miten asenteet saataisiin yhtäkkiä toiveajattelulla muuttumaan? Jos asennemuutokset auttaisivat, emme tarvitsisi muitakaan lakeja. Uusliberalismi on sisäisesti ristiriitainen talousideologia. Se väittää ihmisen olevan perusahne ja kilpailuhenkinen oman edun tavoittelija. Tämän kuitenkin uskotaan johtavan yhteiskunnan yleisedun kannalta maksimaaliseen yhteishyvään yhteisen vaurauden lisääntyessä. Näin ei ole käynyt vaan eriarvoisuus on räjähtänyt käsiin. Jos ihmiskuva on näin negatiivinen, miksei kaikista heikoimmassa neuvotteluasemassa olevia sitten tueta lakisääteisin turvaverkoin? Auttavien käsien määrää tulee lisätä lämpimän käden sijaan ja kohdentaa erityisesti niitä eniten tarvitseville huonokuntoisille. Nykyisin korostetaan aktiivista kansalaista vastakohtana passiiviselle edunsaajalle; ”hallintoalamainen on vaihtunut tasavertaiseksi sopimuskumppaniksi, asiakkaaksi ja yhä enemmän kuluttajaksi” (esim. Kalliomaa-Puha, 2012). Tämä on oire arvolamasta, jossa kuvitellaan, että mm. vanhenevalla, toimintakyvyltään heikentyneellä ikänaisella olisi samat valinnan vapauden edellytykset kuin esimerkiksi ostovoimaisella, nuorella, menestyvällä, palvelujen normina pidetyllä mieskansalaisella.

Emme saa kiistää monien ikääntyneiden yksinäisten tai riippuvaisten ihmisten vaikeutta käyttää nykyisen lakiehdotuksen tarjoamaa ”uutta” mahdollisuutta tehdä valitus. Suurin epäkohta lakiehdotuksessa on se, ettei ”parannusten” toteuttamiseen ole kohdennettu sen vaatimaa rahaa kuntaliiton varmistamana. Kyseenalaista on myös että ohjausryhmässä oli sosiaalialan työnantajia muttei yhtäkään eläkeläisjärjestöä. Tämä ei tue paljon aktiivisten ikäihmisten teemavuonna mainostettua vanhusten ja muiden ryhmien osallistamista ja kuulemista. Kaikki tämä osoittakin, että tässä toteutetaan EU-linjausta joka paljastui raadollisuudessaan jo 200l palvelujen yksityistämisen raportissa. Raportti kannustaa kuntia priorisoimaan yritystoimintaa verovaroilla, eivätkä ne suinkaan oleta tämän tuovan säästöjä. Kyse on yksinkertaisesti EU:n kilpailukyvyn ja tuottavuuden sekä talouskasvun edistämisestä. Oire EU:n agendasta käyttää ns. eläkepommia keinona luoda kannattavat markkinat yrittäjille löytyy siitä, että TEKES tietoisesti edistää vanhuspalveluja mummobisneksenä, todeten ”ettei Suomessa ole totuttu tekemään bisnestä heikommilla”!

Sukupuolten välinen solidaarisuus ja vuorovaikutus eivät edisty sillä, että vanhusneuvokset jäisivät vaille todellista päätäntävaltaa, tai kohtelemalla maamme hyvinvoinnin rakentaneita ikäihmisiä kuntatalouden resurssirasitteeksi. Jos lakiesitys menee läpi, se nostattaa valitusten ja ihmisoikeuskanteluiden tulvan, sen lupaamme Oulun Ikäihmisten vaikuttajaryhmän nimissä. Nuorisolautakunnilla on vaikutus päättää omista rahoistaan ja oma budjetti. Jos tätä oikeutta ei myönnetä ikäihmisille, on kyse selvästä ikäsyrjinnästä, johon me sekä eläkeläisjärjestöt tulevat varmasti puuttumaan oikeusteitse.

Vanhuspalvelulakiin tulee myös tehdä sukupuoli- ja varallisuusvaikutusten arviointi, ja uuden Oulun päätöksissä vanhusneuvostojen asemasta tulee näkyä paitsi vastuullisempi ja ikäihmisiä arvostava, kiitollisuutta henkivä asenne, puhdas raha. Jyrki Kataisen mukaan yritystuet eivät ole keneltäkään pois. Eivät myöskään vahva tuki eläkeläisille. Ei koskaan meille, ilman meitä. Hyvä motto Helsingin prokuntapalveluista, joka sopii tännekin.

Ikäihmisten neuvottelukunta, uusi Oulu

Kaarina Kailo, puheenjohtaja

Eino Laaksonen, varapuheenjohtaja


| web - werkonkutoja| e-mail jukka.karkkainen(ät)werkonkutoja.net |