Etusivu

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


BLOGI


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Vasemmistoliiton ja vaalien voimaeläin — leijona, jääkarhu vai rauhankyyhky?

Kun persuleijonat lähtivät liikkeelle myllertämään vaalikenttää, kilpakarjunta eduskuntapaikoista sai viidakkorummut pärisemään ja muiden puolueiden mainostoimistot villeiksi. Tuloksena on vihreätä luomuleijonaa, oikeiston sinistä leijonaa --- ja. Niin, mikä on Vasemmiston voima- ja vaalieläin?

Kun emme takuuvarmasti lähde kilpailemaan maahanmuuttaja-vastaisilla, sankaruutta, ylivoimaa ja militarismia uhkuvilla mielikuvilla, mitä jää jäljelle? Koti, kirkko, isänmaa? Mielleyhtymät ovat niin kilpailuyhteiskuntamme totuuden vastaista retoriikkaa, ettemme voi syyllistyä siihenkään, vaikka menossa onkin toisten puolueiden entisten vaalibrändien anastus ja harhaanjohtava riistoviljely.

Feminismin pelättiin tuhoavan patriarkaalisen ydinperheen, mutta sen tekivätkin kootut oikeistovoimat strategioillaan saada naiset mukaan sekä työelämän hiostustalkoisiin, joustoihin, työvuosien lisäysurakoihin että samanaikaisesti hoivatyön, omaishoidon ja muun ”vapaaehtoistyön” ristiriitaisiin palkattomiin lisävastuisiin. Kuka ehtisi enää tehdä, ruokkia tai hoitaa lapsia, kun suuryritysten hylkäämät ja kunnalle liian kalliit huolenpitohommat ulkoistetaan taas koteihin? Kuka sielläkään ehtii ja jaksaa kaiken hoitaa, kun sielläkin väki on ylitöissä, pätkätöissä, silpputöissä, työttömyyskursseilla, riistotöissä, paskaduuneissa tai muuten uupumuseläkkeellä työkyvyttömiä hoivaamaan edes itseään? Työntekijä- ja elinkeinotahojen vahvat lobbarit ovat onnistuneet saattamaan työkokemusta tarvitsevat nuoretkin perheiden vastuuksi, vähentäen merkittävästi perheiden mahdollisuuksia tulla edes toimeen yksityistettyjen ja yhä kalliimpien palvelujen ja perushyödykkeiden kuluttajina. Yhteiskunnan pyhänä perusyksikkönä perhekin on korvattu kultaisen vasikan palvontamenoilla, joten itsenäisyyttämme symboloivat valtapuolueiden voimaeläimet ovat lähinnä surkuhupaisa vitsi. Eivätkä ole kovin isänmaallisiakaan, sillä leijona tuskin kuuluu faunaamme.

Entä lammas? Konsensus-Suomen ”yhteistyöpuolueiden” symbolina sekä uhrikaritsa että aasi voisivat olla rehellisempiä. Mutta eivätpä näin kelvolliset kristilliset symbolit kelvanneet EU-paimentaan nöyrästi ja kuuliaisesti seuraavalle KD:llekään. Pitäisikö Vasemmiston pienituloisten ja heikompien puolustajana itse kuitenkin omaksua eläimekseen vaikkapa työjuhta vetämässä valtamedoiden valheiden vankkureita? Sehän vasta olisi rehellistä imagonluontia.

Miten olisi punainen naarasleijona

vapauttamassa minkkejä turkistarhoista? Pukki tuskin tulee kyseeseen, sillä Keskusta on osoittanut vaaliskandaaleillaan jo omineensa Pukki Kaalimaan vartiana –mielikuvat. Ehdotan voimaeläimeksemme Jääkarhua marssimassa kaduilla yhdessä rauhankyyhkyjen ja pulujen kanssa. Nyt kun vaalityötä ei enää tehdä kedon kukilla, eliitin ruiskukalla, demareiden unelmahötön ruusuilla ja vasemmiston gerberoilla, voisimme miettiä uusia tavallisen kansan symboleja. Jos persut kosiskelevat ”tavallista kansaa” sisältövajeesta kärsivillä letkautuksilla ja aatteettomilla vaatteilla, ehkä me voisimme valjastaa tueksemme harmaapulut. En tykkääkään. Jo nyt oikeistomediat, valtamediat ovat muokanneet meistä fossiililuusereita, jotka vielä lähettävät telexejä ja viestivät faxien avulla, ja elättelevät toivoa kolhoosien palauttamisesta tai edustavat aikansaeläneitä sossutanttoja. (Siis mielikuvissa) Jopa pienituloiset äänestävät kiiltokuva-menestyjiä, ei harmaapuluja.

Tarvitsemme sen aidon punavihreän, aikaamme kuvaavan voimahahmon, jolla mobilisoimme kaikki nukkuvat, kuorsaavat ja unissaan kävelevät äänestäjät vaaliuurnille. Kyllä se vaan on se Uljas Urhea Jääkarhu, joka on todistanut sopeutumis- ja muuntautumiskykynsä ”muuttuneessa toimintaympäristössä”. Logomme sateenkaarivärit viestivät solidaarisuudesta moninaisuudelle sen kaikissa eri muodoissa seksuaalisuudesta biologiseen monimuotoisuuteen. Karhut ovat olleet muinaisuudessa ihmisen ja eläimen välimuoto, puolihmisiä, parantajia, shamaaneja, tiennäyttäjiä, urheita pentujensa puolustajia, pelottavia vastustajia ja leikkisiä heimosukulaisia. Jääkarhuilla on sitä paitsi hyvä brändi sitten Saksan eläintarhan orvoksi jääneen pikku-Knutin, joka nosti eläintarhansa kilpailukyvyn, tuottavuuden ja talouskasvun huippulukemiin.

Hankitaan mekin jääkarhunpentuja ja lähdetään liikkeelle niiden kanssa Rotuaarille! Jääkarhussa yhdistyy sekä voima, väkevyys, elossasäilymisen tietotaito ja vetovoima, pohjoisuus, kova osaaminen, erityinen pohjoinen innovatiivisuus, sisu, elinvoima, kyky ja tahtotila nousta takajaloille mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Laadukas ja varsin asiakaslähtöinen imago! Ja sopii villiin Oulun. Ouluun joka On. Ja jossa Karjujatkin kuuluvat brändiin.

Ainoa ongelma on tietenkin sen väri. Maahanmuuttajavastaiset voivat luulla sen viestivät että mekin havittelemme syntipukkienpotkimis-ääniä piiloisilla vihaviesteillä valkoisen rodun ylivertaisuudesta. Ei, ei.

Mutta tämähän onkin hyvää valkoisuutta, sellaista, joka heijastaa sopeutumista pohjoisiin oloihin ja kaamokseen, eikä olekaan merkki elukkamaisesta raukkamaisuudesta, kolonialistisesta valloitusvietistä tai vielä heikoimpien polkemisesta. Jääkarhut eivät omista maata tai meriä—niillä on reviiri. Meilläkin on maahanmuuttaja-ohjelma, jolla emme kannusta riisto-, ryöstö-, resurssinvarastussotiin tai nationalistiseen paatokseen tai pidä oikeana nälän ja työttömyyden liikkeellepanemien eurooppalaisten syyllistämistä kriiseistä, joiden sylttytehdäs on aivan muualla (IMF, WTO, EU, monikansalliset suuryritykset, pörssijumala).

Toisaalta, moni-naisuutemme pyhänä viestinä

voisimme kuvata vaalijulisteessa suuren määrä mitä erilaisimpia eläimiä kenguruista krokotiileihin merkkinä siitä, että ymmärrämme kulttuurisen ja biologisen erilaisuuden suuren arvon. Eihän leijonakaan ole suinkaan suomalainen eläin. Toisaalta, voipi olla että tässä vielä joudumme rakentamaan Nooan arkkia vesien noustessa ja myrskyjen, tulvien, heinäsirkkojen, rakeiden ja muiden perivitsausten lisääntyessä. Ehkä symbolimme onkin Nooan arkki, joten kuvatkaamme meidät uusiutumiskykyiset ja muutosvastarintaiset vasemmistolaiset nousemassa siihen yhdessä kaikkien maailman eläinten kanssa. Ja se mikä erottaisi meidän muista olisi se, ettemme valitsisi jokaisesta lajista vain naarasta ja urosta vaan myös transvestiitit, biseksuaaliset ja muut sukupuoleltaan hybridit eläimet. Ja mukaan huolimme tietenkin vasemmiston koko laidallisen lestoista lesboihin, somaleista härmänjätkiin. Me emme lähde rakentamaan elämän myrskyihin uutta kapitalistista, ydinperhevimmaista heteromaailmaa, vaan ihmisen ja eläimen keskinäisriippuvaisuuden pyhää liittoa. Sateenkaarivasemmistoa.

Eikö siellä sateenkaaren juurella sitä paitsi ole se mystinen aarre, jota kukaan ei ole vielä nähnyt. Persutkin sellaiseen viittaavat epäsuorasti, kun eivät paljasta mitään arvojaan. Meidän aarteen sisällöstä sen sijaan on jo näyttöä. Se ei ole Roope Ankan arkku vaan jokaisen akuankka ja iines-tallaajan elämän peruskehto, hyvä, pitkä, terve, henkinen, aineellisesti riittävä ja hauska elämä.

Kaarina Kailo , Kiimingin kunnanvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas



| web - hakusana| e-mail jukka.karkkainen(ät) hakusana.net |