Etusivu

Henkilökuva

Kirjoituksia,
Puheita ja
Kirjoja

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


BLOGI


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

Mediahysteriaa Sveitsin naiskongressissa Sveitsissä – naisjumaluus ja rauha yhä kaikkien tabujen äiti

Matkalla St. Gallenissa pidettyyn naiskulttuurin ja historian sekä lahjatalouden kongressiin ostin lentokentältä ”historia”- lehden, koska kiinnostuin Kristina Erikssonin artikkelista ”Polttakaa noidat roviolla! Joukkohysteria niitti Euroopassa tuhansittain uhreja.” Tuttua tekstiä naistutkimuksesta: keski-ajan polttorovioilla murhattiin enemmän naisia kuin konsanaan juutalaisia keskitysleireillä. Elävältä poltto, kidutukset, teloitukset ja muu väkivalta ei kuitenkaan rajoittunut naisiin, vaan kohdistui myös toisinajattelijamiehiin. Vainot alkoivat Sveitsistä l400-luvulla ja olivat erityisen kiihkeitä vuosien l550 ja l650 välillä, laajentuen myös Skandinaviaan. Kyse oli oikeuskäsitysten ja –käytäntöjen historiallisesta alennustilasta, huomioiden että alaikäisen lapsen, naapurin tai puolison toteennäyttämätön väite tai pelkkä huhu riitti tuomioon. Onneksi ajat ovat muuttuneet! Vai ovatko sittenkään?

Sukupuolten välisestä epäsymmetrisestä valtasuhteesta kertoivat aikanaan se, että kirkon ja valtion harrastama ja tukema terrori kohdistui ennen kaikkea naisiin, joiden arvot, osaaminen ja toiminta kilpaili teologisen maailmankuvan ja nousevan patriarkaalisen lääketieteen kanssa. Miehiä pidettiin sen sijaan sukupuolensa nojalla noitien ja noituuden havaitsemisen asiantuntijoina, jonka myötä he loivat samalla tuottoisan uran. Moni tutkimus on kartoittanut pikkutarkasti kuinka paljon noita-oikeudenkäynnit, omaisuuden haltuunotot ja kulujen perintä tuotti keski-ajalla varallisuutta valtiolle ja kirkolle. Syytökset olivat absurdeja; naiset olisivat taikavoimilla vieneet miehen viriiliteetin, aiheuttaneet myrskyjä laivojen tuhoksi tai tappaneet erityishuvinaan lapsia. Ikänaiset olivat erityisen haavoittuvaisia, ja heitä oli sitä helpompi saattaa roviolle, mitä vähemmän heillä oli omaisia tai vaikutusvaltaisia puolustajia. Donna Reedin ja Barbara Ehrenreichin mukaan ikänaisten eläkeongelmaa ei syntynyt, kun heidän määräänsä saatiin karsittua ja ulkoistettua roviolla samaan aikaan kun heitä laskutettiin koko omaisuudellaan syytösten aiheuttamista ”kuluista.” Aikamme tilaaja-tuottajajohtajilla olisi opittavaa miten keski-ajan kirjurit suorastaan innovoivat veloitettavia kuluja. Samalla kirkon omaisuus kasvoi kasvamistaan.

Uskon, että moni jo huomaa hienovaraisia yhtäläisyyksiä keski-aikaisen patriarkaatin ja nykyisen ”muuttuneen toimintaympäristön” ja rakenneuudistusten välillä. Ikänaiset ajetaan tänäänkin ahdinkoon pörssiyritysten ahneudella, ja kunnanherrojen piittaamattomuudella ”sopeuttamistoimenpiteiden” sukupuoli- ja luokkavaikutuksista. Moderni noitavaino ilmenee myös pyrkimyksenä mustamaalata patriarkaattia uhkaavia aiheita tutkivia naisia tai naispuolueita suunnitelleita poliitikkoja.

St. Gallenissa kapitalismia ja patriarkaattia uhkaavat tahot pyrittiin hiljentämään uudenaikaisilla poppakonsteilla ja vallankäytöllä. Onhan työpaikkansa menettäminen eli toimeentulon menetys monelle lähes sama asia kuin köyhyyteen ja kurjuuteen ajaminen, mikä kohtasi keski-ajan noitia. Huippututkijoihin lukeutui useita, joita on yritetty erottaa työpaikoistaan.

Yli 500 naista ja joitakin miehiä

oli saapunut kansainväliseen kongressiin juhlimaan 70 vuotta täyttävää tri Heide Göttner-Abendrothia, joka perusti matriarkatti-tutkimuksen ja on itse tutkinut ja kehittänyt alaa yli 30 vuotta. Kongressiin tultiin juhlistamaan myös aikamme historiallista saavutusta: St. Galleniin nyt perustettua maailman ensimmäistä matriarkaalisten yhteiskuntien tutkimusarkistoa. Kongressiin osallistui myös taiteilijoita jotka kuvasivat tekstiilitöillään maailman naisjumaluuksien koko kirjoa. Suuri joukko naisia marssi läpi kaupungin kantaen tällaisia banderolleja. Teologit kauhistuivat ja media tuki alkanutta vihanlietsontakampanjaa. Jo ennen kongressia jotkut vaativat kongressin julkisen rahoituksen peruuttamista, ja osallistujien tieteellistä pätevyyttä kyseenalaistavia pilkka-artikkeleita pilakuvineen ilmestyi useammin kuin vain kerran. Kongressin järjestäjä, Göttner-Abendroth on ollut jo pitkään media-ajojahdin kohteena, ja hänen maineensa tutkijana on onnistuttu kyseenalaistamaan. Eräs teologi syytti tutkijaa ja hänen kannattajiaan paitsi epätieteellisyydestä (klassinen vallankäytön strategia toisinajattelijoita vastaan) jopa uskonnollisen lahkon perustamisesta ja lapsien tappamisesta! Vanhat noita-vainot tekaistuine, huhuihin perustuvine väitteineen ovat palanneet Sveitsin maaperälle. Puuttui vain, ettei meitä syytetty luudallalennosta Kyöpelinvuorelle. Joudumme kaikki nyt kirjoittamaan protesteja St. Gallenin pormestarille, sillä lehdet eivät ole suostuneet korjaamaan valheitaan. Tietenkin otamme yhteyttä Sveitsin julkisen sanan neuvostoon. Kunnianloukkaus-oikeudenkäyntiin raha ei kuitenkaan riitä.

Mitä kongressissa sitten itse asiassa tapahtui? Pääpuhujiin lukeutui monia johtavia feministejä, jotka ovat profiloituneet erityisesti rauhanomaisten, väkivallattomien ja tai muuten ekologisesti kestävien yhteiskuntien tutkimuksessa, matriarkaatti-projekteissa ja kenttätyössä, sekä alkuperäiskansojen kysymyksissä. Mukana oli nyky-matriarkaattien edustajia (Etelä-Afrikan KhaoSan kansa, Meksikon Juchitanit, Intian Adivasit ja Kasait, Kanadan irokeesit).

Mieleenpainuvinta itselleni oli kuitenkin Claudia von Wehrlhofin raikuvat aplodit saanut puhe planetaarisesta äitimaaliikkeestä ja kapitalistisen patriarkaatin alkujuurista ja kehityksestä nykyiseen uusliberalistiseen ”luovan tuhon” kriisiin. Kyseinen Innsbruckin yliopiston valtiotieteen professori on toinen esimerkki modernista noita-jahdista, jolla hänet yritettiin erottaa virastaan tekaistuilla väitteillä hänen tutkimustensa epätieteellisyydestä. Väite tekaistiin sen jälkeen, kun hän oli paljastunut kansalaisilta piilossapidettyjä uuden sodankäynnin – ekomilitarismin – juonteita ja nostanut esiin Rosalie Betellin ja Michel Chossudowskyn kirjoitukset maapallon käytöstä joukkotuhoaseena (pyrkimykset kontrolloida ilmastoa, muuttaa myrskyjen suuntaa, laukaista maanjäristyksiä ja tsunameja).

Noitavainot ovat vahvistuneet myös sen myötä, että matriarkaattien tutkimus on nyt vakiinnutettu ja tällaisten yhteiskuntien olemassaolo osoitettu kiistattomasti toteen. Enää ei kukaan voi väittää, että ne ovat utopististen feministien mielikuvituksen ja romantisoinnin tuote. Mutta miksi ne uhkaavat teologiaa ja miesvaltaa näin vahvasti?

Kuten Claudia von Wehrlhof kuvasi, patriarkaatti rakentuu historialliselle kuplalle, matriarkaattien haltuunotolle ja niiden kulttuurin kääntämiseksi päälaelleen. Kun uusliberalismi on onnistut kollektiivisessa lobotomiassa—herruusjärjestelmänsä ja kovien arvojensa, talousorientoituneen yrittäjyysihmisyyden luonnollistamisessa ja asettamisessa jalustalle—tieto täysin vaihtoehtoisista, rauhanomaisista, egalitaarisista yhteiskunnista on uhka sen tavoitteille. Väkivallattomien yhteiskuntien olemassaolo uhkaa väkivallan ja ihmisen perusitsekkyyden luonnollistajien agendaa. Matriarkaattitutkijat osoittavat, ettei kilpailu, ydinperhe, raadollinen hierarkkinen hallintakulttuuri, luonnon ja naisten riisto, kaiken mahdollisen tuotteistaminen ja kohtelu vaihdon välineenä ole suinkaan luonnollista, vaan suhteellisen nuori ilmiö—nuoren länsimaisen patriarkaatin kehityslinja. Jos kansalaiset saadaan sisäistämään ajatus, ettei nykymenolle ole vaihtoehtoja, että miehet ovat aina hallinneet politiikkaa ja maailmankuvaa, tai että matriarkaatit ovat käänteistä seksismiä, päinvastaiset todisteet uhkaavat vallitsevaa historiankuvaa. Historia on voittajien historiaa, ja naisten historia ja kulttuuri ovat kiinnostavia vain polttorovioiden sytykkeenä.

St. Gallenin kongressi oli naiskulttuurin merkkipaalu. Kuka tahansa voi nyt käydä tutustumassa MatriArchiiviin ja mm. tutkimusverkostomme yli kymmenen vuoden ajan keräämään tutkimustietoon. MatriArchiv on täynnä tietoa menneiden aikojen ja nykymaailman yhteiskunnista ja kulttuureista, joissa normina ei ole suinkaan jonkun ryhmän alistaminen, sorto ja kaltoinkohtelu vaan tasa-arvoisten poliittisten mies- ja naisneuvostojen sekä seksuaalisen vapauden ja moniarvoisuuden itsestäänselvyys. Kongressi on videoitu ja puheita voi ostaa, tai niitä voi seurata mm. sivuilla AkademieHagia, www.gifteconomy.org. Oma aiheensa on tutkimuslinja, joka osoittaa myös vasemmistopuolueet vahvasti patriarkaalisiksi instituutioiksi, jotka eivät onnistu yhdenvertaisuus-tavoitteissaan kunnes ne tiedostavat luonnon- ja naistenhallintansa juonteet, ja alkavat kuunnella historian ”klaaniäitien” ekososiaalista viisautta.

Kaarina Kailo


| web - hakusana| e-mail jukka.karkkainen(ät) hakusana.net |