Etusivu

Henkilökuva

Kirjat &
Kirjoituksia,

Eko-sosiaalinen
taide

Yhteystiedot

Linkit

 


spacer-kuva


Yläkuva:  Kaarina Kailo Kaarina Kailo - kuvassa

AAA-kerho Suomi ja globaali korkosota

Vaikka olen tutkinut ja opettanut tasa-arvonäkökulmaa taloustieteeseen, koen suurta nöyryyttä ja avuttomuutta globaalin vakaus-, johdannais- ja korkopolitiikkaeliitin ja sen ehtymättömien innovaatioiden edessä. Juuri kun luulin jo jotain ymmärtäneeni viimeisimmistä "voitonvarmistamisvälineistä", ilmaantui uusi päivitys: häirikkö-Suomen hyväksymä ”täysimääräisen ennakkomaksun jättipotti” ja pienemmän korkohyödyn 30-vuotistakuu.

Onneksi pääministeri Katainen lohdutti, ettei päiväkoteja suljeta, koska Suomi ei siis tee bisnestä pankkikriisillä ja näin luopuu vapaaehtoisesti korko-odotuksista. Me suomalaiset kun olemme siis aidosti solidaarisuuden asialla, emme suinkaan hyötymässä Kreikan ahdingosta? Paljastiko Katainen vahingossa, että EU:n jäsenvaltiot tekevät itse asiassa pankkikriiseillä bisnestä kuin meklarit konsanaan, sallittuaan ensin Kreikan kansan köyhtymisen säätelemättömällä laina-, talous- ja keinottelupolitiikallaan? Miksen näe sädekehää Kataisen pään yllä? Ja mistä näitä kansalaisten stressitestejä oikein sataa?

Pitäisikö taloustieteen (yritysmaailman teologian) kursseilla

siis kertoa, että koska olemme eläneet suu säkkiä myöten, suostuen selvästi luokkaperustaisiin joustoihin ja säästöihin (varsinkin neuvottelu-rajoitteiset kansalaiset), olemme saaneet luottoreittaajilta tuon mystisen AAA-luokituksen, ja kultapossukerhon kunniakirjan. Eikö kannattaisi tämän logiikan mukaisesti vielä entisestään laskea palkkoja, kurjistaa työssäkäyvien ja työttömien asemaa ja suunnata kipeitä päätöksiä vielä tehokkaammin huono-vointisten ja –osaisten suuntaan, jotta saisimme vielä paremmilla ehdoilla näitä globaali-lainoja? Jospa sallittaisiin Suomessa vain entistä härskimpi AAA-tason piinkova bisnes, pikavipit ja rahastus kaikista heikoimpien kustannuksella? Näinhän markkinoiden luottamus meihin kasvaisi, ne rauhoittuisivat kuin lapsi kehdossa, ja mystinen näkymätön käsi paiskaisi vielä kättä päälle. Mitä kovempi talouskuri, sitä kultaisemmat kädenpuristukset...

Kannattiko siis kiristää vyötä ja päästä AAA-luottokerhoon, jonne vain kovimmat saneeraus-, ulkoistaja-, uuvuttaja- ja piiskurivaltiot yltävät luottoeliitin Idolsseissa? Mitä paremmin satsaa, siis kohtelee inhimillisesti mm. mummoja ja pienituloisia, sitä enemmän joutuu sen sijaan maksamaan korkoa ja muuta hintaa tällaisen markkinahäiriön aiheuttamisesta. Etelän maat, joilla ei Suomen diiliin ole varaa, ovat ilmeisesti juuri näitä mummon-ulkoiluttaja-häiriköitä, jotka törsäävät verovaroja.

Maineemme kasvaa entisestään sotavelkansa ainoana maksaneena, UMTS- kaupoilla uhrauksia tehneenä ja vaippamenokuria esimerkillisesti noudattavana pikku-Amerikkana. Eipä tarvitse pääomatahojemme karata muualle parempien ehtojen perässä! Oma Piia-Noora Kauppimme johtaa samalla kuorolaulua finanssieliitin paapomisen ja heidän esteettömän rikastumisensa äänitorvena. Pienen pienen Tobin-tyyppisen transaktio-veron ajatus, johon jopa EU-pomo Barroso innostui, ja jota Attac-liike on ajanut kuin käärmettä pyssyyn, olisi sekin Kaupin mukaan liikaa. Ja taas paranivat luotonsaanti-ehtomme tämän lausunnon myötä!

Finanssipiirien mukaan nämä ovatkin ainoat lait, joita meidän tulee totella: globaalissa maailmassa on aina jokin veroparatiisi tai vapaakauppa-alue, jonne pääomapiirit voivat siirtyä, jos se ei saa tahtoaan läpi – eli jos kansaa ei saada sopeutumaan pankkimaailman vaihtoehdottomuuden mantroihin. Finanssioligarkkiaa ei häiritse, että ainoa syy miksi sen ehtoihin suostutaan on taloussodan tosiasia, jossa vahvin peluri (Goldman Sachsit) määrää pelin säännöt, ja vie, kun kokonaiset valtiot vikisevät. Korot ovat joidenkin mukaan jo ydinaseitakin tehokkaampi joukkotuhoase. Kilpailukyky-, vakaus- ja rauhan-EU –propaganda on toisaalta kilpi, jonka taakse finanssieliitin moraalivaje piiloitetaan. Piia-Noora Kauppi väittää mm. Kalevan kolumneissaan, että alan säätely on jo riittävää, ja pankkiveron myötä EU:n (finanssipiirien) aema vain heikentyisi. Wall Streetille ja muualle maailmaan laajentuneet pankkimaailman ylilyöntien vastaiset kansanliikkeet heijastavat toista faktaa: sitä, että kansa on saanut tarpeekseen finanssiaateliston ja siniveristen loputtomista veron/verensiirroista ja solidaaristen tulonsiirtojen suunnankäännöksestä köyhiltä rikkaille.

On totta, että ilman jonkin sortin hätäjärjestelmää

pankkikriisi kaatuu nyt kaikkien niskaan. Mutta on yhtä totta, että teemme kansalaisina niin tai näin, keinottelijat ja johdannais-pelien syväkurkut pärjäävät loppupeleissä aina veronmaksajien kustannuksella. Jos psykologeilla olisi sama valta kuin talousjohtajilla, voitaisiin A, AA ja AAA-kerhojen reittausjärjestelmälle antaa uusi tulkinta: niiden joukkoihin ja arvoihin päädytään sen toisen AA- kerhon hengelle vaihtoehtoisesti sitä helpommin mitä valmiimpia ollaan käymään uhkapeliä koko maailman, jopa planeettamme rajallisilla inhimillisillä ja ekologisilla resursseilla. Ennen alkoholi- tai uhkapeliriippuvaiset ohjattiin AA-kerhoon. Nyt uhkapelikapitalismin yhtiösosialismi tekee tästä talouspsykoosista hyveen. Koska kasinopeluri-joukossa lienee vaihtoehdottomuuden psykoosiin sairastuneita, olkaamme armollisia. Tämä uusliberalismin AA porukka tarvitsee joukkoterapiaa, kulttuurimarxismia, ihmisoikeustietoa, sivistystä ja tajunnanlaajentamista. Sen mieli on sairastunut -- ei kai kukaan rationaalinen sivistysolio palkitse ja jaa halpaa rahaa sen perusteella kuinka paljon tämä etujen nauttija on ensin itse onnistunut kahmimaan sitä muita polkemalla! Ja vastaavasti revi kiskurikorkoja niiltä, joilla ilman omaa syytään on vähiten varaa niitä maksaa. Suomi ei ole tässä joukossa yksin, mutta ei pienenä kalana valaitten joukossa löydä tietä ulos EU-verkosta.

Saalistuskapitalismi pelaa aikaa, ja onkin vain ajan kysymys milloin se on sahannut viimeisenkin oksansa jopa meklarijohtajien pallien alta. Onneksi kansa on jo valmistautumassa aikaan jälkeen oman Pääsiäissaari-katastrofimme. On perustettu paikallisrahoja, aikapankkeja, commonsseja, lahjatalouksia, ekokyliä, kimpparakennus- ryhmiä, Wall Street- ja muita katuliikkeitä, ja jos jonkinlaista omavaraisuusinnovaatiota. Toivoa siis on, meillekin, kansalle. Ja osaamme mekin piilottaa kultaa patja alle. Ja jos voimme estää, ettei pääoma ulota röyhkeyttään myös kaikkeen tähän ihisarvoiseen talkootyöhön ja lahjatalouteen, jolla yritämme pelastaa mitä pelastettavissa on.

Dosentti Kaarina Kailo on tutkinut globaalitalouden maailmankuvaa ja on Oulun yhdistymishallituksen varajäsen, Osallisuuden ja vaikuttamisen toimikunnan varapj. ja Kiimingin kunnan valtuutettu


| web | e-mail jukka43(at)gmail.com |